Helsingissä lokakuun alkupuoli vaihteli kesäkelistä pikkupakkasiin, mutta Muonion sää näytti kylmenevän tasaista tahtia. Kun Norjan, Ruotsin ja Suomen sääennusteet kaikki lupasivat Länsi-Lappiin kireitä yöpakkasia, aloimme tarkastaa luisteluvarusteitamme. Ja kun Kätkäjärven rannalla asuva tuttava varmisti illalla 15.10 että järvi oli lähes luistelukunnossa, laitoimme herätyskellon soimaan klo 04.00. Aamukuudelta olimme jo tien päällä ja 12,5 tuntia myöhemmin kurvasimme Tunturi-Ilveksen pihaan.

Päätimme aloittaa luistelukauden vanhan kaavan mukaan Utkujärvellä. Siellä jään paksuus vaihteli rantavesien 5 cm:stä keskisyvänteen 3 cm:n. Parin tunnin viipottelu sileällä jäällä kelpasi kauden avaukseksi meille, Kivisen Hessulle, Henkalle ja Oskarille.

Seuraavana aamuna kuulimme radiosta suru-uutisen: läheisellä Kätkäjärvellä paikallinen pariskunta oli mennyt iltamyöhällä heikolle jäälle ja joutunut veden varaan. Nainen saatiin pelastettua mutta mies menehtyi. Myöhemmin kuulimme, että he olivat olleet luistelemassa otsalamppujen kanssa, ilmeisesti ilman naskaleita tai muita turvavarusteita.

Seuraavan viikon aikana teimme retkiä Liepimäjärvelle, Torasjärvelle ja Jerisjärvelle. Kuvat puhuvat puolestaan.

Aikaikkuna sulkeutui kovien tuulten ja lumipyryjen myötä. Kotimatkalla kiersimme väylän vartta Kolarista Pelloon, poroja väistellen. Oli rykimäaika ja äkäisen oloiset hirvaat olivat elämänsä kunnossa - lähikuvia ei kannattanut mennä ottamaan.

Lumisade loppui pian Oulun jälkeen ja sileitä luistelujäitä näkyi vielä Viitasaaren korkeudella.



UTKUJÄRVI












LIEPIMÄJÄRVI
















TORASJÄRVI










VÄLIPÄIVÄ












JERISJÄRVI 1


















JERISJÄRVI 2


































KOTIMATKA

---