Teimme upean ruskamelontaretken Repoveden kansallispuistoon 2.-3.10.2010. Kuvat puhukoot puolestaan.

















UKKOSEN ARMOILLA INARIJÄRVELLÄ

Olemme kauan halunneet mennä melomaan Inarijärvelle. Tänä vuonna päätimme toteuttaa haaveemme ja toimme sitä varten Tuusulasta mukanamme ison inkkarin. Sunnuntaina 29.6 suuntasimme kohti Nellimin kylää Inarijärven itärannalla lähellä Venäjän rajaa. Mukaan olimme pakanneet varusteita ja muonaa noin viideksi päiväksi. Yön vietimme Nellimin erämaahotellissa.

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Optimistisin mielin meloimme pitkin lähes tyyntä Nellim-vuonoa tarkoituksena kiertää n.100 kilometriä järven pohjoispuolta. Järven vesi oli kirkasta ja juomakelpoisen puhdasta, ja ohitimme lukuisia leiriytymiseen ihanteellisia saaria. Pieni myötätuuli siivitti menoamme. Illansuussa pystytimme leirin pienenpieneen saareen n.27 kilometrin päässä lähtösatamasta. Leiripaikan valintaan (ainakin Timon mielestä) vaikutti erityisesti leirisaaristomme nimi: Tissisaaret. Emme malttaneet mennä nukkumaan, vaan ihailimme pitkään keskiyön auringossa kimaltelevaa tyyntä Inarijärveä.







Aamulla heräsimme sateen ropinaan teltan katossa. Kurkistaessamme ulos järvi näytti uhkaavalta: tuuli puhalsi vaahtopäitä ja synkät ukkospilvet kiertelivät selkiä. Kuuntelimme sääennustuksia pikkuradiostamme; huonolta näytti: ukkosta, sadetta ja myrskytuulta olisi odotettavissa lähipäivinä. Mietimme, mitä tekisimme. Inarijärvi on kuin meri: sen kanssa ei ole leikkimistä, varsinkaan inkkarikanootilla. Dreamtime, kajakkikaksikkomme, olisi ehkä kuitenkin ollut turvallisempi näillä suurilla selillä. Kuunneltuamme uhkaavaa jyrinää, joka tuntui lähenevän, päädyimme siinä tilanteessa ainoaan oikeaan ratkaisuun: palaisimme takaisin Nellimiin.

Ratkaisumme oli ilmiselvästi oikea. Rannoista turvaa salamoilta hakien päädyimme rankkasateen kastelemana takaisin lähtöpaikkaamme. Tarkoituksemme oli saunoa ja syödä erämaahotellissa, mutta ukkonen oli katkaissut sähköt koko kylästä, joten tarjolla ei ollut saunaa eikä ruokaa. Yötä myöten ajoimme siis takaisin Muonioon ja hellimme itseämme aamuyöllä Tunturi-Ilveksen pehmeissä löylyissä. Inarijärven valloittaisimme myöhemmin.

---