Tällä sivulla seurataan jään muodostusta ja luistelukauden 2008-2009 tapahtumia Tuusulanjärven näkövinkkelistä. Retkiä tehdään tilanteiden mukaan myös muualle. Uusin raportti on aina ylimmäisenä. Retkiraportteja julkaistaan myös Tuus-Melojat ry:n kotisivuilla os. www.tuusmelojat.fi
********************************************************************************************************************************



Avasimme luistelukautemme Ridasjärvellä mutta Tuusulanjärven tilanne on surkea. Lisätietoja oikealla kohdassa Retkiluistelu 2008-09.
Tuusula lauantaina 9.2.2008. Ilma +2, tuuli S 5 ms.



Tuusula 24.1.2009 MITÄ OPIMME MÄLAREN-JÄRVEN TRAGEDIASTA?
FST 5-kanava näytti tänään dokumentin Ruotsin Mälaren-järven massaplutauksesta, jossa 14 hengen retkiluistelijaryhmä vajosi jään läpi ja kaksi retkeläistä kuoli kun heitä ei saatu ajoissa pois avannosta. Viimeinen pelastettu oli avannossa yli 40 minuuttia vaikka hänen ympärillään parveili luistelijoita.

Näkemäni perusteella ihmettelen yhä enemmän, miten mikään luistelijaryhmä rohkenee liikkua jäällä jos yksikään ryhmän jäsenistä ei ole varustautunut toimimaan pintapelastajana. Helpoin ja halvin konsti on pukea päälleen jo viime talvena hyväksi toteamani Ursuitin goretex-välikuivapuku.

Dokumentin lopussa näytettiin myös massaplutauksen perimmäinen syy: ruotsalaisryhmä härvelsi jäällä junana puolen metrin päässä toisistaan. Ei ihme, että päädytään samaan avantoon koko porukka. Näitä junia ihmettelimmekin taannoin Mälaren-järven tunnetusti petollisilla jäillä, kun itse etenimme 5-10 metrin turvaväleillä. Ruotsissa tragediasta ei kaikesta päätellen ole opittu mitään, eikä ilmeisesti täällä Suomessakaan. (Täällähän yritettiin samaa temppua heti seuraavana päivänä.) - Timo

Tuusula 18.1.2009
Tänään retkikohteena oli Sammatin Enäjärvi, ja seuranamme olivat eiliseen tapaan Seppo ja Inkeri Noro. Harmiksemme törmäsimme Lohjanharjulla sakeaan lumipyryyn ja käänsimmekin auton keulan pohjoiseen. Päätimme pistäytyä Liesjärvellä, missä teimme Leenan kanssa ikimuistoisen ruskaretken vuonna 2002 (ks. kuva tämän sivun alaosassa).

Lumisade laantui lähestyessämme Karkkilan ylänköä ja Liesjärvellä pyrytti tuskin lainkaan. Lämpötila oli -3 C ja tuuli 3 ms SE. Vajaan senttimetrin uusi lumikerros haittasi näkyvyyttä niin, että pintajäälamperot ja kohvakakut oli vaikea havaita. Teimme kierroksen järvellä ja palasimme lähtöpaikkaan, missä pidimme evästauon. Viisihenkinen perhe lähti samaan aikaan kompuroimaan hokkareilla ja kaunoluistimilla parin kilometrin matkaa kohti makkaranpaistopaikkaa. Menosta päätellen saattoivat jäädä makkarat paistamatta. Kaikilta unohtui jotain autoon ja he kipittivät takaisin parkkipaikalle yksi toisensa jälkeen - suojaamattomat luistimet iskien kipinöitä parkkipaikan sorasta.

Suunnistimme seuraavaksi Kerittyjärvelle ja totesimme siellä olevan enemmänkin lunta. Jää oli melko sileää ja päätimme käydä järven kaakkoiskulman sokkeloisella lahdella. Käännyimme kuitenkin takaisin, kun luistimet takertuivat jatkuvasti milloin mihinkin näkymättömään knööliin tai halkeamaan. Matkalla ohitimme järven mökkialueet, jotka jotenkin muistuttavat Rio de Janeiron faveloja. Hieno erämaajärvi on osittain pilattu yliahneella kaavoituksella, mutta onneksi sieltä löytyy myös koskemattomia rantoja. Rauhallista järvellä toki oli, kun mökit seisoivat pimeinä ja kylminä, odottaen kesäisiä asukkaitaan. Lumipyryn jatkuessa ajelimme kotiin, todeten että luistelut taitavat olla vähäksi aikaa ohi. - Timo






Tuusula 17.1.2009. -8 C, SE 3 ms
Kaikki säätiedot vannoivat, että tänään paistaa aurinko, mutta päivä valkeni harmaana ja jatkui samanlaisena. Seppo ja Inkeri Noro lähtivät seuraksemme Kytäjän maisemiin, jotka tulivat tutuiksi jo viime talvena. Viime vuotiset jäät olivat muisto vain ja nyt järvillä oli ihan eri keli: 20 cm vahvuista terästä, ilman tuuliavantoja ym. viime talven haittailmiöitä.

Kiersimme Kytäjärven lumilaikkuja väistellen, ja siirryimme maitse vanhan myllyn kohdalla Suolijärveltä laskevalle uomalle. Luistelimme järven eteläpään padolle, jonka ohi siirryimme itse järvelle. Näin säästyimme yli kilometrin patikoinnilta.

Suolijärven jää oli lähes kauttaaltaan sileää ja luistavaa, osittain lumilaikkujen täplittämää, osittain parin sentin lumen peittämää. Järven eteläosa on erämaata, mutta pohjoisessa on vieri vieressä mökkejä, joista osa on suoranaisia ökytaloja. Alue onkin vain runsaan puolen tunnin moottoritiematkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Luistelemamme järvet ja näkemämme metsät ovat kaikki Kytäjän - aikoinaan Suomen suurimman kartanon - maita. (Viime vuosisadalla eräs kartanon omistajista hävisi koko komeuden korttipelissä.) Nykyiset autokauppias-omistajat ovat kehittäneet osan maista golf- ja mökkikäyttöön ja miettivät varmaan seuraavia siirtojaan, jotka kaikki uhkaavat alueen luonnonrauhaa.

Kiersimme Suolijärven tunnollisesti, koluten joka kolkan, ja palasimme pikkuhiljaa Kytäjärvelle. Päätimme retken järven länsipään rantaan ja totesimme, että reissu oli hieno vaikka säätiedotus pettikin (jälleen kerran). - Timo












Tuusula 16.1.2009.
Kiersimme Tuusulanjärven illansuussa Leenan kanssa. Raportti ei tällä kertaa kaipaa enempää sanoja, kuin mitä kuvat kertovat. - Timo




Tuusula 15.1.2009 -6C, N 6ms
Tänään teimme Antin ja Norojen kanssa retken Loppijärvelle. Alunperin aioimme lähteä Vesijärvelle mutta lumipyry sai meidät muuttamaan retkisuunnitelmia. Myös Loppijärvestä voi todeta, että talvi yllätti. Sääennusteet eivät nimittäin luvanneet läheskään niin kovaa pyryä tai pohjoistuulta. Punnersimme vastatuulessa järven eteläpäästä Lopen kirkonkylään, vältellen pinta- eli lasijäälamperoita ja petollisia pyöreitä kohvalumilaattoja, joiden alla oli pelkkää vettä. Ajoittain kiihkeän semanttisen väittelyn jälkeen annoimme ilmiölle nimen kohvakakku, tosin Antti jätti nimityksestä eriävän mielipiteen. Kakkuja tai kuohkeita piirakoita ne oikeasti muistuttivat, tai ehkäpä paksuja pizzoja. Niiden alla oli aina jalan tai jopa ihmisen mentävä avanto, joka pysyi sulana lumen eristävän vaikutuksen ansiosta.

Mittasimme yhdestä pilkkiavannosta yli 20 cm jäätä, toisesta yli 30 cm. Eräs kalastaja kertoi järven jäätyneen heti joulun jälkeen. Kiersimme järven pohjoisalueen sileitä, ohuen lumen peittämiä rantajäitä pitkin ja pidimme evästauon suojaisalla mökkilaiturilla. Tauon jälkeen kurvailimme reippaassa myötätuulessa takaisin lähtöpisteeseen, todeten että reissu oli hyvä vaikka sääennuste ei ihan pitänytkään paikkaansa. - Timo





Tuusula 14.1.2009 +/-0C, SE 5 ms
Katsastimme tänään Antin kanssa Kilpijärven, Sykärin, Ridasjärven ja Tuusulanjärven. Ridasjärvellä emme luistelleet mutta Tuusulanjärvellä tuli käytyä kaksi kertaa.

Aamulla käväisimme Vanhankylänniemessä keskustelemassa kuuluisasta avannosta Järvenpään liikuntatoimen kanssa. Tänään Keski-Uusimaa julkaisi taas isohkon jutun aiheesta ja ajattelin, että parempi olisi jutella virkamiesten kanssa kasvotusten. Hyvin keskustelu sujuikin ja pääsimme yhteisymmärrykseen tilanteen vakavuudesta. Lupasimme vastedes vaihtaa tietoja järven jäätilanteesta. Avannon ympärillä ja koko järvellä on jäätä 20 cm, eli kyseessä ei ole luonnonoikku vaan railoksi laajentunut avanto on ihmisten aikaansaama. Merkkasin railoalueen risuilla ja lähdimme sitten Antin kanssa Kilpijärvelle.

Siellä meitä odotti osittain lasinsileä, osittain vanhojen vettyneiden lumikinosten täplittämä, 33 cm paksuinen teräsjää (pilkkimiehen mittaama). Siellä täällä esiintyi luistimia ohjaavaa pintakohvaa. Järvellä oli myös vesilätäkköjä, jotka jäätynevät petolliseksi pintajääksi ensi yön aikana. Sama ilmiö tulee koskemaan monia muitakin Etelä-Suomen järviä nyt, kun saamme taas kunnon pakkasia.

Kilpijärven poikki kulki hankala railo, jonka keskellä kellui toisistaan irti olevia jäälauttoja. Yritimme loikkia railon yli mutta keinuvilla lautoilla plutausriski oli liian suuri. Lopulta ohitimme railon nöyrästi rantajäillä ryömien. Käännyimme takaisin järven pohjukassa ja paluumatkalla pääsimme kiertämään railon luistellen itärannan läheisyydessä.

Siirryimme seuraavaksi Sykärille, missä vesilätäköt olivat jopa syvempiä kuin Kilpijärvellä. Jää oli kovaa ja kirkasta, eikä pintakohvaa esiintynyt juuri lainkaan. Järven itäpäässä huomasimme, että yleensä sula puronsuu oli jäässä ja luistelimme purolle varovasti koputellen. Puron jää oli mustaa ja täysin läpinäkyvää, itse asiassa jää oli näkymätöntä vaikka sitä oli koko ajan 8 cm. Luistelimme ylävirtaan lähes kilometrin, kunnes pikku sillan alla oleva sula sai meidät kääntymään. Tilanne oli lähes surrealistinen, oli vain uskottava että luistinten alla oli kantavaa jäätä, sillä silmät eivät sitä erottaneet.

Heitin Antin kotiin Kellokoskelle (matkalla totesimme Ridasjärven olevan samassa kunnossa kuin edelliset järvet) ja lähdin vielä Leenan kanssa Tuusulanjärvelle. Jää oli kuivunut päivän aikana eikä pintajäätä löytynyt kuin lampero siellä, toinen täällä. Virkamiehetkin olivat olleet ahkeria ja Vanhankylänniemen avanto oli puomitettu koko 300 metrin pituudeltaan. Pumppu on heidän mukaansa ollut pois päältä jo kolme päivää mutta railoksi muuttunut avanto elää omaa elämäänsä. Railo sopisi nykyisellään tosi hyvin maraton-avantouintiin, mikäli sellainen laji on olemassa...

Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että tulevana viikonloppuna Tuusulanjärvi tulee olemaan parhaassa luistelukunnossa ikinä!
- Timo













Tuusula 13.1.2009 +4C, SE 7 ms
Myrskytuuli heikkeni yöllä ja tänään kävimme Antin kanssa katsastamassa Tuusulanjärven jäitä. Rannalta katsottuna vesilätäköiden peittämä jää näytti arveluttavalta mutta pikku koputtelu paljasti jäätä olevan runsaasti jäljellä. Halosenniemen edustalla järven ainoa pilkkimies mittasi jään paksuudeksi 20 cm ja kertoi jäätä olleen vielä sunnuntaina peräti 27 cm. Huomisiltana kylmenee jälleen, joten järvi säilyy hienossa luistelukunnossa.

Vanhankylänniemen avannosta lähtevä railo on jo lähes 300 metrin pituinen ja TOSI vaarallinen tavallisille tuuppareille, koska se on merkitty vain rannan läheisyydessä. Soitin jälleen pelastuslaitokselle mutta sieltä käskettiin soittaa suoraan Järvenpään liikuntatoimistoon. Yritin selittää, että soitto viranomaisilta olisi taatusti tehokkaampi, mutta pelastuspäivystäjä pysyi lujana. Viime kerralla päivystäjä tarttui toimeen välittömästi mutta nyt puhelimessa olikin eri henkilö. Viime näyttöjen perusteella en ihan luota Järvenpään liikuntatoimiston valmiuteen korjata aiheuttamansa tilanne. Soitin siis jälleen Keski-Uusimaan toimitukseen ja huomenna on taas tiedossa yleinen varoitus kaikille lehden lukijoille, parin ottamani kuvan kera. Jospa se auttaisi pitämään ihmiset hengissä...

Sarsalanojalle ei ollut asiaa, joen jäällä oli syvä kerros vettä ja sen alla kenties avoimia aukkoja. Nautiskelimme järven sametinsileillä, läpikuultavilla jäillä ja minä keräsin talteen pari karannutta poijua sekä nipullisen raketinvarsia, joista saa hyviä kukkakeppejä. Huomenna suuntaamme Sykärin maisemiin. - Timo









Tuusula 8.1.2009
Teimme tänään hienon retken neljän hengen voimin (minä + Antti, Hannu ja Musti) Emäsalon sillan liepeiltä Pikku Pernajanlahden pohjukkaan. Pakkasta oli retken alkaessa -17 astetta, vähimmillään päivän aikana -3, ja retken lopussa -6. Tuulta oli lounaasta 3-4 ms. GPS näytti matkan pituudeksi 54 km ja luistelun keskinopeudeksi 11 km/h.

Loppiaisaaton kova tuuli oli nostanut meren pintaa ja liikuttanut jäämassoja niin, että reitin varrella oli lukuisia paineharjanteita, joiden reunoilla oli ajoittain syvää pintavettä. Osa pintavedestä oli jo syöpynyt jään läpi, muodostaen railoja. Monet virtapaikat olivat myös avautuneet, ja siellä täällä jään päälle noussut suola jarrutti luistelua.

Kaiken tämän vastapainoksi saimme kuitenkin nauttia sekä hienoista, että täydellisistä jäistä. Pikku Pernajanlahden kohvajääkuviot ja sileät paineharjanteet olivat erityisen kauniita. Patikoimme lahdelle Tirmon niemen länsipuolelta, kun jäät alkoivat loppua ennen Tirmon salmea.

Loppumatkalla saimme nauttia täysin sileistä, tummista teräsjäistä Pikku Pernajanlahden pohjoisosassa. Päätimme reissun iltahämärissä Renumin kylärantaan ja palasimme taksilla retken lähtöpisteeseen. Kotimatkalla alkoi pyryttää ja nyt luistelukelit saattavat mennä pipariksi. - Timo













Tuusula 7.1.2009
Käväisin tänään kokeilemasssa Oulunkylän tekojääradalla teroitettuja luistimiani ja hyvin oli mestari työnsä tehnyt. Suosittelen!

Vanhankylänniemen avantouimarien avantoon on asennettu uusi pumppu ja tehoa näyttää riittävän vaikka koko järven sulattamiseen. Avannosta aukesi leveä, toista sataa metriä pitkä railo halki järveä kiertävän luistelu- ja hiihtoreitin, eikä sitä ollut merkitty käytännössä lainkaan. Railoa peitti muutaman sentin vahvuinen jää, sen alla oli kymmenisen senttiä vettä ja pohjalla saman verran vanhaa jäätä. Sain kuulla järvellä tapaamiltani Seppo ja Inkeri Norolta, että eräs neitonen oli plutannut railoon eilen, kastellen vaatteensa kovassa pakkasessa. Soitin pelastuslaitokselle ja sieltä luvattiin saada asia hoitoon. Soitin myös Keski-Uusimaan toimitukseen. Puolen tunnin sisällä paikalla oli Järvenpään liikuntapäällikkö kahden alaisensa kanssa, sekä Keski-Uusimaan toimittaja ja kuvaaja. Sitä ennen käännytin useita luistelijoita ohi vaarallisen alueen.

Järvenpään liikuntapäällikkö vähätteli ongelmaa, ilmeisen tietämättömänä siitä, että jääkerrosten välissä oleva, pumpun puskema vesi syövyttää jäätä sekä ylä-, että alasuuntaan. Kun huominen lumisade peittää pintajään ja lämpenevä sää syövyttää alajäätä entisestään, paikalle muodostuu kuolemanpyydys.

Vanhankylänniemessä on tapahtunut isännänvaihdos, kun kaupunki sanoi irti entisen yrittäjän vuokrasopimuksen. Paikka on remontin alla ja siksi mm. luistelijoiden suosima kahvila on suljettu. Aiemmin yrittäjä merkitsi avannon tunnollisesti, siirteli puomeja ja lippusiimoja tarpeen mukaan. Nyt kaupunki on itse vastuussa avannon merkitsemisestä ja se tuntui kismittävän paikalla olleita virkamiehiä.

Liikuntapäällikkö ja muut poistuivat paikalta, mutta epäselväksi jäi, milloin he aikoivat avantonsa merkitä. Keräsin rannoilta sylillisen oksia ja risuja, ja löin ne pystyyn avannon ympärille. Luistelijat alkoivatkin heti kiertää vaaranpaikkaa, minkä myös toimittajat totesivat. Ehkäpä huomenna saamme lukea asiasta lisää. Itselläni on suuntana Pellinki. - Timo




Tuusula loppiaisaattona 6.1.2009
Teimme eilen Antti Karppisen kanssa kiintoisan retken Vantaanjoelta Itä-Helsinkiin. Pakkasta oli 10 astetta, aurinko paistoi ja keli oli tyyni. Nurmijärven kunta oli viisaudessaan päättänyt pitää eilen koulupäivän ja Leena-parka jäi rannalle ruikuttamaaan.

Lähdimme matkaan Tuusulantien sillan alta ja suuntasimme ensin ihailemaan Ruutinkosken höyryäviä kuohuja ja paksuja paannejääpaakkuja. Joen jää oli sileää, paksuudeltaan 10-12 cm ja näimme vain yhden avoimen virtapaikan. Alavirrassa toinen avopaikka löytyi Pikkukoskelta mutta sillan aluset olivat kaikki luisteltavissa. Suurimpanaa vaarana täällä kuten muuallakin ihmisten ilmoilla olivat ilotulitusrakettien jäännökset ja jäälle heitetyt kivet.

Ohitimme Vanhankaupunginkosken kävellen (kajakit jäivät kotiin) ja siirryimme Vanhankaupunginlahdelle. Siellä tapasimme Pekka Puuran johtaman retkiluistelijaryhmän ja jatkoimme matkaa yhdessä. Haaveenamme oli päästä Töölönlahdelle mutta Kruunuvuorenselkä oli sula, niinpä suuntasimme itään.

Pidimme evästauon kauniin kulosaarelaishuvilan laiturilla ja jatkoimme matkaa Herttoniemeen. Herttoniemenrannan edustalla oli pujoteltava raketinjäännösten välistä ja ihmettelimme, miten moinen roskaaminen saa jatkua vuodesta toiseen. Tammisalon kanava oli sula ja pikku patikoinnin jälkeen olimme Yliskylän jäillä.

Vartiosaaren edustalla oli miehen mentävä avanto ja sen reunalla suksisauva ja hanska. Soitin hätänumeroon ja sain kuulla, että plutannut luistelija oli pelastettu aiemmin päivällä. Pystytimme sauvan avannon reunaan merkiksi muille. Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin, että asialla oli ollut retkiluistelija. Sauvasta päätellen kyseessä oli kuitenkin tavallinen tuuppari, joita alueella vipelsi nytkin joka suuntaan - useimmat ilman naskaleita.

Villingin suuntaan avautui upea jäälakeus, joka oli osittain tuuliavantojen täplittämä. Palasimme Vanhankaupunginlahdelle oikotietä Herttoniemen sillan alitse ja erosimme Pekan ryhmästä Vantaanjoen suulla. Perillä Tuomarinkylässä totesimme, että Vantaanjoki oli jälleen kerran hieno retkikohde.

Ennen kotiinpaluuta kävin teroituttamassa luistimeni Oulunkylän tekojääradalla. Tuusmelojat ovat olleet tyytyväisiä teroitusjälkeen ja hyvin teroittajamestari näytti asiansa osaavan. Kaarta hän ei retkiluistimiin pysty laittamaan, mutta hänen kevyellä teroitustekniikallaan kaari säilyy luistimissa kauan. Eikä 4 euron hintakaan hirvitä. Kun kaari alkaa kadota, kannattaa kiikuttaa luistimet Sjöbergille.

Huomenna taas mennään johonkin suuntaan jos lunta ei tule liikaa. - Timo

















Tuusula 4.1.2009
Palasimme Muoniosta eilisaamuna klo 06.00. Huonosti junassa nukutun yön jälkeen (naapurihytin nuoriso vietti lomamuisteloita) otimme parin tunnin nokoset, söimme aamiaisen ja suuntasimme Tuusulanjärvelle. Siellä odotti peilinsileä, 10-12 cm vahvuinen jää jota kansoitti sadat jäälläliikkujat.

Tuusulanjärvi jäätyi kantavaksi juuri Uuden vuoden alla. Nyt järvi on kauttaaltaan luistelukelpoinen, ainoana vaarana ovat pakkashalkeamat, jäälle heitetyt kivet ja ilotulitteiden jäänteet jotka vaanivat varomatonta luistelijaa kuin kaatomiinat. Viime talveen verrattuna järvi on suorastaan tylsä; silloin tuuliavannot tekivät lyhyestäkin retkestä suuren seikkailun.

Lähdimme liikkeelle Koskenmäen rannasta, ihmetellen taivaalla loistavaa kirkasta aurinkoa jota muoniolaiset saavat odotella vielä useita viikkoja. Sarsamonojalla, Rantamon kosteikon reunassa koivun latvassa kökötti nuori maakotka, joka oli ehkä saalistanut kosteikon altaista särkiä vielä viikko sitten. Kotka lähti vastahakoisesti lentoon, odotteli meitä pari kertaa seuraavassa puussa kunnes liiteli etelän suuntaan, rähisevän variksen hätyyttelemänä.

Muutaman tunnin luistelun jälkeen palasimme iltahämärissä lähtöpisteeseen, posket pakkasen punoittamina ja mielet iloisina. Ei täällä etelässä nyt niin kauheaa ole, verrattuna ankean sateisiin joulunalusviikkoihin. - Timo









Tuusula 20.12.2008
Tuusulanjärvi on jäätynyt ja sulanut kaksi kertaa, ja jää on ollut paksuimmillaam parisenttistä. Joulun jälkeen pakastuu jälleen ja veikkaukseni on, että järvellä luistellaan vielä tämän vuoden puolella. Itse lähdemme kuitenkin Muonion lumille.

Taipalsaaren luistelukausi avattiin toissapäivänä ja TV-uutiskuvien mukaan luisteltavan näköistä jäätä löytyy ainakin Hauholta ja Kuopion tienoilta.

Tuusula 24.11.2008 klo 9.30
Lumimyrsky iski kuten ennustettiin, yöllä lunta tuli 25 cm ja lisää tulee edelleen. Tuusulanjärvessä on parin sentin jääkuori, jonka päällä lepää paksu märkä lumipatja. Saa nähdä, montako hiihtäjää humpsahtaa särkien seuraksi. Paras olisi, jos koko järvi sulaisi ja jäätyisi uudelleen (viime talvena niin tapahtui neljä kertaa).

Luistelukausi siis keskeytyi heti alkuunsa mutta loppuviikoksi ennustettu +6 asteen lämpöaalto saattaa föönata jäät ja maat paljaiksi. Nähtäväksi tuo jää - nyt pitää palata pihalle lumitöihin. - Timo

Tuusula 22.11.2008 klo 17.30.
Ridasjärven jääpeite kasvoi ennakoitua nopeammin ja Antin tiedustelujen tuloksena kokeilimme jään kestävyyttä jo tänään. Hyvin tuo kesti, vaikka taipui ja ritisi juuri niinkuin syysjään kuuluukin tehdä. Luistelemamme jään vahvuus vaihteli 3-6 cm välillä, ohuemmalle emme viitsineet mennä (ja sieltä 3:lta sentiltäkin tuli kiire pois). Vuorokauden aikana jää oli vahvistunut 2 cm. Jos ensi yönä käy samoin, järvi on huomenna luisteltavissa kauttaaltaan.

Huomiseksi ennustettu lumimyrsky saattaa keskeyttää kauden heti alkuunsa. Voimme vain toivoa, että tuuli vie lumen saman tien mennessään ja jää jää paljaaksi. - Timo

Tuusula 21.11.2008 klo 17.00



Jäätyminen on alkanut. Viime yönä Tuusulassa oli pakkasta -9 astetta ja kylmä keli jatkuu yli viikonlopun. Tosin sunnuntaiksi on ennustettu melkoista lumimyräkkää.

Tänä aamuna Tuusulanjärven eteläistä osaa peitti 0,5 cm vahvuinen, viime yönä muodostunut teräskansi. Avoimia aukkojakin näkyi. Ridasjärvellä jäätä oli 2,5 cm mutta jäätyminen oli tapahtunut jo toissayönä, lumisateen yhteydessä, ja jää oli harmaata ja huokoista kohvaa. Tänään Ridasjärven jäälle sateli pikku kerros pakkaslunta, joka hidastaa jäätymisprosessia sen verran, että luistelu ei todennäköisesti onnistu vielä huomenna. Sunnuntaina Ridasjärven jää saattaa jo kantaa. Silloin on syytä olla liikkeellä heti aamuvarhaisella, koska iltapäiväksi ennustetaan lumimyrskyä.

Kävimme Antin kanssa katsastamassa myös Hollolan Kutajärveä, mutta siellä oli jäätä vain 1,5 cm, tosin terässellaista. Herralan Hahmajärvellä jäätä oli saman verran. Joka tapauksessa - tästä se alkaa!
- Timo






18.9.2008 Luistelukausi saattaa alkaa aiemmin kuin viime vuonna. Tuusulanjärven lämpötilaksi mitattiin tänään vain 9 astetta, kun pitkäaikaisarvojen mukaan asteita pitäisi olla 12.


Kausi 2007-08 oli upea niin kauan kuin sitä kesti. Paljasta peilijäätä löytyi Oulu-Joensuu -linjan eteläpuolelta lokakuun lopusta tammikuun puoliväliin asti. Tuusulanjärvi jäätyi ja suli kolme kertaa ja talven erikoisuutena olivat lukuisat tuuliavannot. Klikkaa viime talven kuvat ja tapahtumat oikealta.

---