Tuusula 12.2.2009
Suomenlahden sisäsaaristosta löytyy tällä hetkellä erinomaisia luistelujäitä mutta me emme ole ehtineet retkille: Leenalla on jokavuotinen hurlumhei yo-kirjoitusten kanssa ja minä ähellän vanhan sukutalon kimpussa.

Saaristomeren jäiden kehitystä voi nyt seurata kalasääksen pesälle asennetun kameran kautta. Pesällä on viime aikoina häärännyt merikotkapariskunta ja nähtäväksi jää, miten sääkset reagoivat tilanteeseen kun palaavat Nauvon maisemiin etelän lämmöstä. (Ks. juttu eilisessä Helsingin Sanomissa)

Kameran osoite on: www.saaristomeri.info/ajankohtaista/ikkunoita_saaristomerelle/saaksikamera
- Timo

Tuusula 30.1.2009
Tuusulanjärvellä on nyt kaksi aurattua rataa: Järvenpäässä 6,5 km ja Tuusulassa 5,5 km. Niiden välillä on n. 1 km yhdysrata, eli lenkkiä tulee yhteensä 14 km mennen tullen. Lähteä voi esim. Järvenpään Tervanokasta tai Tuusulan kirkolta. Muistakaa varoa halkeamia!

Tuusula 24.1.2009 MITÄ OPIMME MÄLAREN-JÄRVEN TRAGEDIASTA?
FST 5-kanava näytti tänään dokumentin Ruotsin Mälaren-järven massaplutauksesta, jossa 14 hengen retkiluistelijaryhmä vajosi jään läpi ja kaksi retkeläistä kuoli kun heitä ei saatu ajoissa pois avannosta. Viimeinen pelastettu oli avannossa yli 40 minuuttia vaikka hänen ympärillään parveili luistelijoita.

Näkemäni perusteella ihmettelen yhä enemmän, miten mikään luistelijaryhmä rohkenee liikkua jäällä jos yksikään ryhmän jäsenistä ei ole varustautunut toimimaan pintapelastajana. Helpoin ja halvin konsti on pukea päälleen jo viime talvena hyväksi toteamani Ursuitin goretex-välikuivapuku.

Dokumentin lopussa näytettiin myös massaplutauksen perimmäinen syy: ruotsalaisryhmä härvelsi jäällä junana puolen metrin päässä toisistaan. Ei ihme, että päädytään samaan avantoon koko porukka. Näitä junia ihmettelimmekin taannoin Mälaren-järven tunnetusti petollisilla jäillä, kun itse etenimme 5-10 metrin turvaväleillä. Ruotsissa tragediasta ei kaikesta päätellen ole opittu mitään, eikä ilmeisesti täällä Suomessakaan. (Täällähän yritettiin samaa temppua heti seuraavana päivänä.) - Timo

Tuusula 23.1.2009 RATA AURATTU!
Tuusulaan on tupsahtanut runsaat 20 cm lunta mutta ei syytä huoleen: Tuusulanjärven pohjoispäähän on jälleen aurattu luistelurata. 6,5 km pituisen radan lähtö- ja päätepiste on Järvenpään Tervanokka. Huom. Varo luonnon ja hokkarihirmujen tekemiä halkeamia!

Tuusulanjärven jään paksuus on noin 20 cm, joka on lähes puolet ajankohdan normaaliiin verrattuna. Lions Club Tuusula järjestää joka vuosi jäidenlähtöveikkauksen. Leijonien mukaan jäät lähtivät viime vuonna jo 4.4. Varhaisin jäidenlähtö Lionsien tietojen mukaan on ollut 31.3 vuonna 1990 ja myöhäisin vuosina 1981 ja 1985, molempina 8.5. (lähde Keski-Uusimaa)










Tuusula 12.1.2009
Kuvaraportti Muonion joulusta löytyy nyt oikealta kohdasta Lappi/Muonio!

Tuusula 11.1.2009
Leuto lounaistuuli föönasi lumet jäältä ja Tuusulanjärvi on jälleen luistavassa kunnossa.
- Timo

Tuusula 10.1.2009
Tuusulaa kuorruttaa nyt muutaman sentin kohvalumi, ja järvellä etenee parhaiten suksilla. Toivon mukaan alkuviikoksi luvatut vesisateet huuhtovat lumet pois jäältä ja loppuviikon pakkaset paukauttavat retkiluistelijoille jälleen kelpo kelit. - Timo


Katso raportti oikealta kohdasta Retkiluistelu 2008-09.

Tuusulanjärven retkiraportti löytyy oikealta kohdasta Retkiluistelu 2008-09.




Tuusula 5.11.2009. Alla näkyvä maisema on muisto vain. Orastava kausi meni pipariksi heti kättelyssä. Illalla satoi lunta 4 cm, tänään tuli lisää ja huomenna edelleen lisää, sitten sää lämpenee ja marraskuu paljastaa loskaisen luonteensa.



LUISTELUKAUDEN AVAUS MUONIOSSA 17.10.2009
Oikeaan valikkoon on avattu uusi palsta, joka kertoo alkavan kauden luisteluretkistä. Ensimmäisenä raporttina on syyslomaretkemme Tunturi-Lapin järvillä. Teksti julkaistiin Luoteis-Lappi -lehden viime viikon numerossa. Kuvia retkiltä löytyy osiosta Lappi/Muonio 2009 B.

Muonio/Tunturi-Ilves 17.10.2009
Täällä ollaan, junantuomina, ja luistelukausi on avattu! Kiersimme iltapäivällä Särkijärven ja Torasjärven, aurinkoisella kelillä ja enimmäkseen sileillä jäillä. Särkijärven eteläisessä osassa oli kaunista jäätä ja pohjoisosassa railoja ja tuuliavantoja, Torasjärvellä siellä täällä röpelöistä pintajäätä. Huomenna suuntaamme Jerisjärvelle. Nyt saunaan. Hienoa olla täällä! - Timo ja Leena

Tunturi-Ilves 22.10.2009
Vaiherikas mutta rentouttava syyslomaviikko on päättymässä, huomenna siivoamme talon ja ajamme Rovaniemelle, missä pakkaamme itsemme ja automme yöjunaan. Olemme saaneet nauttia upeista luistelujäistä ja, lumen tultua, kauniista sauvakävelykeleistä. Kuukkelit ja pikkutintit ovat olleet erityisen seurallisia ja iloksemme pupukin on taas löytänyt taatun eväspaikan pihapiiristämme. Kaiholla täältä lähdemme. Kuvia reissusta löytyy oikealta, osiosta Lappi/Muonio 2009B. - Timo ja Leena


Tuusula 16.12.2009. Alla kuva tämänpäiväisestä pakkasretkestä Tuusulanjärvellä. Raportti oikealla kohdassa Retkiluistelu 2009-10.


Tuusula 25.1.2010
Tänään oli eväät pakattu ja luistimet teroitettu Tiiskerin valloitusta varten, mutta Mustin kanssa tuumasimme, että on sittenkin parempi pysyä kovalla maalla. Jäätilanne on sellainen, että Tiiskerin kaakkois-, etelä- ja lounaispuolella on avovettä, ja kun tuuli käy pohjoisen suunnasta, vaikka kuinka heikkona, tuo tyhjä tila täyttyy nykyisillä jääkentillä. Tyynelläkin säällä Kymijoen ja Pietarin suunnasta tuleva merivirta kuljettaa jäitä kohti avointa Itämerta. Yöllä puolivalveilla näin, kuinka ylittämämme parisenttinen railo oli levinnyt parimetriseksi sillä aikaa, kun evästelimme ja valokuvailimme Tiiskerillä - tällaisen ilmiön näimme viime torstaina, kun jääkenttä liikkui allamme Pellingin edustalla. Toki merivartiostolla on helikoptereita ja ilmatyynyaluksia, mutta niiden on paras keskittyä oikeisiin hätätapauksiin, ei ihmisten toilailuihin. Ja sitten ladulle! - Timo


Tuusula 21.1.2010. Tänään teimme Mustin kanssa rajunpuoleisen retken liikkuvalla jääkentällä, tavoitteenamme Tiiskerin majakka. Jää loppui 5 km ennen majakkaa mutta reissu oli upea. Raportti oikealla kohdassa Retkiluistelu 2009-2010.


Perjantaina 14.1 teimme Sepon ja Antin kanssa luisteluretken Emäsalon ja Itä-Pellingin välisellä alueella. Lisää kuvia oikealla kohdassa Retkiluistelu 2009-10. - Timo

21.1.2010 Pellingin merivartioasema-Gåsören. Matkan pituus 40.4 km/6 tuntia, jään paksuus keskimäärin 17 cm, lämpötila -21 - -10, tuuli 8-5 ms E/SE, jää enimmäkseen sileää ja kovaa, matkalla paljon railoja ja tuuliavantoja.

Rajuksi retken teki navakka vastatuuli, jonka pakkasvaikutus lähenteli enimmillään 30 miinusastetta. Paleltumilta vältyttiin mutta kamerasormet olivat kohmeessa koko päivän. Tuulen ansiosta jääkenttä lähti liikkeelle kohti länttä ja saimme jatkuvasti loikkia tuoreiden, mustina ammottavien railojen yli. Eräs juuri ylittämämme 5 cm leveä railo levisi parissa minuutissa yli puolimetriseksi. Toisen railon reunalla saimme todistaa, miten koko jääkenttä lipui ryskyen editsemme noin 5 km tuntivauhdilla.

Todistus jään aiemmasta liikkumisesta löytyy alta "jäänmurtaja" -kuvasta: kuvauspaikasta itään noin 1 kilometrin päässä kököttävä karimerkki, suuri teräksinen pylväs, oli halkaissut länteen päin liikkuvan jääkentän kuin kirurgin veitsi.

Gåsörenin liepeillä jouduimme toteamaan, että viimeiset 5 kilometriä Tiiskerille pitäisi kulkea kanootilla; tosin jäätyminen oli alkanut ja majakka saattaa olla saavutettavissa parin päivän kuluttua, mikäli tuuli ei riko uutta jäätä.

Paluumatkalla törmäsimme upouusiin railoihin, paineharjanteisiin ja lohkarerykelmiin; tuuli kuitenkin laantui ja kääntyi kaakkoon, joten vaarana ei ollut ajautua jäiden mukana ulkomerelle. Lähellä Pellinkiä aamuiset luistimenjälkemme katosivat valtavan jäälohkaremuurin uumeniin. Muuri oli osa jääkenttää joka oli lipunut ohitsemme muutama tunti aiemmin, törmännyt karikkoon ja räjähtänyt tuhansiksi lohkareiksi. Onneksi olimme silloin turvallisesti ulkomerellä.

Päivän aikana jääkenttä, jolla luistelimme, siirtyi ensin länteen ja sitten pohjoiseen. Siirtyessään se halkesi kymmenien hehtaarien kokoisiin lauttoihin, joilta siirryimme toisille railojen tai paineharjanteiden yli. Vedenalaisten karien kohdalla, tai törmätessään saarten ankkuroimaan jääkenttään, liikkuvat jäät taipuivat, pirstaloituivat ja muodostivat valleja ja lohkarekasoja.

Uskaltauduimme jäälle koska tuuli oli rannan suuuntainen tai sitä kohti, eivätkä jäät lähteneet ulos merelle. Pohjoistuulella emme olisi retkeä tehneet, koska koko jääkenttä olisi todennäköisesti ajautunut kauas Suomenlahdelle. Joka tapauksessa luistellessamme varmistimme, että meillä oli koko ajan pakoreitti pohjoiseen, saariston suojaan.

Tällä retkellä luonnonvoimien mahti tuli meille harvinaisen selväksi. - Timo ja Musti















14.1.2010 Emäsalo-Itä-Pellinki. Matkan pituus n. 35 km, jään paksuus 7-15 cm, ilman lämpötila -5, tuuli E 2-5 m/s, jään pinta sileähkö, kuurainen, osittain suolainen ja nihkeä.









Tuusulanjärvi 16.12.2009. Ilma -14, tuuli E 3 ms, jään paksuus 8-12 cm, jään laatu lähes sileää/osittain röpelöistä, jääkukkia, siellä täällä luistimia ohjaavia lumilaikkuja. Retken pituus n. 20 km.

Teimme tänään Antin kanssa kaudenavausretken Tuusulanjärvellä. Tosin olimme jo korkanneet kauden Leenan kanssa syyslomalla, Muonion jäillä (ks. raportti alla), mutta nyt oltiin luistelun kannalta tutummilla leveysasteilla.

Nopean jäätymisen ja kirpeän pakkasen ansiosta Tuusulanjärven jää oli lähes kauttaaltaan jääkukkien peitossa. Jään laatu oli tyydyttävä/hyvä mutta paikoitellen lumilaikut pyrkivät ohjaamaan luistimia. Jäätyneiden tuuliavantojen määrästä päätellen jäätilanne oli ollut tosi vaarallinen vielä päivä, pari sitten. Koukkasimme Sarsalanojalle, luistelimme maantiesillalle, ja paluumatkalla oikaisimme Rantamon kosteikon kautta uudelle Seittelin kosteikolle ja Vuohikkaanojan kautta takaisin järvelle, Seittelinlahden pohjukkaan. Vuohikkaanojalta löytyi retken silein jää.

Jatkoimme matkaa järven eteläpäähän, pidimme mehutauon Koskenmäen sillan luona ja palasimme Järvenpäähän. Poikkesimme vielä Stålhanen kartanossa (Vanhankylänniemessä) kaudenavauskahveilla ja totesimme pullatiskin antimet mainostamisen arvoisiksi. Huom! Jääkauden käynnistyttyä kartano avaa rannassa kahvilavaunun.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan. Antti jatkaa luistelua etelässä, me siirrymme Leenan kanssa Muonion lumille. - Timo















Syysluistelua Tunturi-Lapin jäillä
(julkaistu 4.11.2009)

























Toissa viikolla, perinteisellä syyslomareissullamme Muonion maisemissa saimme Leenan kanssa kokea harvinaista herkkua: retkiluistelua kirkkailla teräsjäillä, tuntureiden katveessa. Viimeksi vastaavia jäitä löytyi Muoniosta vuonna 2005 ja sen jälkeen olemme joka syksy seurailleet pitkän aikavälin sääennusteita kaikista mahdollisista nettiosoitteista. Tämän lokakuun alku oli poikkeuksellisen kylmä ja toiverikkaina pakkasimme retkiluisteluvälineet autoon hyvissä ajoin ennen lähtöä Tuusulasta. Olimme toki saaneet varmaa tietoa jäistä Alatalon Jaakolta, joka oli jo luistellut Kätkäjärvellä.

Heti saapumispäivänämme lauantaina 17.10 suunnistimme Särkijärvelle, missä parilla jääsauvan kopautuksella totesimme jäätä olevan 6-7 cm. Se riittää luistelijalle mainiosti, joten retkiluistimet jalkaan, naskalit kaulaan, reppu selkään ja pian kiitelimme Särkijärven kirkkaalla, sileällä teräsjäällä. Järven eteläisen rannan tuntumassa harppasimme yli leveähkön railon ja pohjoiseen päin mentäessä löysimme uusia railoja sekä useita suurehkoja tuuliavantoja – uhkaavina liplattavia mustia aukkoja, jotka tuuli oli pitänyt avoimina.

Palasimme pikku hiljaa rantaan ja totesimme, että Särkijärvi on tänäkin alkutalvena vaarallinen ulkoilijoille: railot ja avopaikat vaativat pitkän pakkaskauden jäätyäkseen kunnolla.

Illansuussa kiertelimme vielä Torasjärven itäisellä alueella, missä jääpeite oli kiinteä ja vahva mutta ei yhtä sileä kuin Särkijärvellä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Äkäsjärvelle, jonka jäätymistä olemme seuranneet tielaitoksen kelikamerasta. Seuranamme oli lajin ensikertalainen, Kivisen Hessu, joka oli hakenut retkiluistimet Jerishotellilta. Lähdimme liikkeelle järven pohjoispäästä, missä mittasimme jään paksuudeksi 7 cm. Etelään päin mentäessä jää vahveni ja kapeassa eteläisessä vuonossa sitä oli verkkoavannosta mitattuna yli 15 cm.

Evästelimme Äkäsjoen lähtöpisteessä ja palasimme myötätuulessa, kierrellen ja kaarrellen sileällä jäällä, edessämme Keimiötunturin ja Pallaksen laet. Matkaa tuli sen verran, että päätimme jättää Jerisjärven seuraavaan päivään. Vaan yöllä satoi lunta, aikaikkuna sulkeutui ja jatkoimme syyslomaa sauvakävelyn merkeissä. Saimme kuitenkin nauttia kahden päivän ajan harvinaisesta herkusta: retkiluistelusta Tunturi-Lapin upeilla järvillä.

Turvallisuus ennen kaikkea!

Luistelu ja muu liikkuminen syksyisellä luonnonjäällä vaatii erityistä varovaisuutta. Jäälle menijällä on oltava:
- naskalit ja pilli kaulassa
- tukeva teräskärkinen sauva, jolla tunnustellaan jään paksuutta. Suksisauva on tähän tarkoitukseen hyödytön!
- kelluttava, vesitiivis reppu jossa on varavaatteita kastumisen varalta
- heittoköysi jolla pelastetaan kaveri avannosta
- kännykkä helposti saatavilla, vesitiiviissä kotelossa.

Ja ennen kaikkea: Mukana on myös oltava pelastustaitoinen kaveri, jolla on samat turvavarusteet.

Lisäksi on syytä pukeutua niin, että pysyy lämpimänä vaikka kastuisi. Hypotermia tappaa kaikki kuntoon katsomatta. Itselläni on väliasuna täysin vedenpitävä kuivapuku, jolla voin vaikka uida avannossa.

Huom. Syysjää kantaa ihmisen 5 cm vahvuisena, keväällä ei välttämättä riitä edes 50 cm!

Kuvia oikealla osiossa Lappi/Muonio 2009 B

- Timo

---