Linkit
Uuden Seelannin maorien esi-isät ovat kotoisin juuri Rarotongalta, mistä he aikoinaan lähtivät melomaan kohti Aotearoaa, eli Suuren valkoisen pilven maata, Uutta Seelantia. Maorit suunnistivat tuhansien meripenikulmien matkoja tähtien, pilvien, lintuhavaintojen ja vallitsevien aaltojen mukaan ja jopa kapteeni James Cook piti heitä maailman taitavimpina merenkävijöinä.
Olemme nyt Cookin saarten pääsaarella, Rarotongalla. Saaren ympärysmitta on 32 km ja sitä ympäröi Tyynen meren saarten tapaan koralliriutta, jota vastaan aallot kohisevat ja jonka sisällä vesi on turkoosia ja lämmintä. Saarelaisten elintaso on melko korkea ja elämäntyyli moderni ja länsimainen, mutta rento ja hyväntuulinen. Erityisesti aikataulut ovat venyviä – ”island time” onkin täällä oma käsitteensä.
Saarelaisten aikakäsityksestä käy hyvänä esimerkkinä kokemuksemme paikallisesta maahanmuuttovirastosta. Jouduimme anomaan muutaman päivän lisäaikaa oleskelulupaamme (normaalisti 31 päivää) ja jouduimme jättämään passimme virastoon. Passit luvattiin seuraavaksi päiväksi, mutta kun neljän päivän kuluttua haimme niitä, ne eivät vielä olleet valmiit: täytyi kuulemma ottaa vielä valokopioita niistä. Valokopiot oli sitten otettu ja passit saatiin takaisin runsaan viikon kuluttua.Cookin saarilla eivät toimi suomalaiset kännykät. Verkkovierailu (roaming) sopimusta ei ole tehty yhdenkään suomalaisen operaattorin kanssa, vaikka esim. virolaisilla on voimassa kaksi sopimusta. Onneksi internet toimii hyvin ja langattomia nettipisteitä löytyy ympäri Rarotongaa. Käymme tarkistamassa uutiset ja sähköpostit läheisen turistihotellin terassilla.
Olemme laittaneet ruokaa muutaman kerran omassa keittiössä, mutta lähistöllä on lukuisia hyviä, kohtuuhintaisia ravintoloita joiden antimiin turvaudumme mielellämme. Hedelmäpitoiset aamiaiset toki nautitaan omalla terassilla, palmupuiden katveessa, aaltojen kohinaa katsellen ja kuunnellen. Pommiin on vaikea nukkua, siitä pitävät huolen naapuritalojen aamuvirkut kukot ja pihapiirin puissa kiljuvat mynah-linnut.
Asumme pienessä bungalowissa hiekkarannalla. Terassiltamme aukeava maisema on kuin suoraan paratiisista: palmut huojuvat, hiekka on valkeaa ja meri turkoosi. Paikallisen äänimaailman - meren kohinan ja lintujen sirkutuksen rikkoo sisältä radiosta kantautuvat paikalliset sävelet sekä amerikkalaiset joululaulut. White Christmas ei oikein tunnu sopivan tähän ympäristöön, mutta joulu on tulossa tännekin.
Muitakin ääniä joskus kuuluu: pari kertaa viikossa mökkimme edestä kaartaa iso suihkukone matkalla Uuteen Seelantiin, ja muutama pienempi kone reissaa joka päivä Rarotongan ja lähisaarten väliä. Ison koneen lähtö on saarella tärkeä tapahtuma, ja kymmeniä paikallisia kerääntyy kiitoradan päähän aina kun kone nousee.
Toinen tuttu ääni on iloinen haukunta. Lähistöllä asuu puolisen tusinaa ystävällistä rantakoiraa, jotka kokoontuvat uimaan ja temmeltämään aamuin, illoin. Kaikilla on kaulapanta mutta, kuten saaren vapaina kuopsuttelevat kanat ja kukot, ne eivät välttämättä kuulu kenellekään.
Kolmas ääni tulee naapurin nikkariverstaasta: siellä talon isäntä valmistaa paikallisia soittimia, ukuleleja, joita myydään saaren lauantaimarkkinoilla. Sellainen kenties lähtee täältä mukanamme Suomeen. Saatamme vaikka intoutua musisoimaan Kolmen sepän patsaalla: hawaijipaitainen Timo rämpyttää ja hoilaa, ja Leena keinuttaa lantioitaan kukkaseppele päässään… Olisimme varmasti mukava väriläiskä Helsingin kaamoksessa.
Etelä-Amerikan vauhdikkaan menon jälkeen mitään tapahtumaton olo saarella tuntuu mukavalta. Olemme vuokranneet polkupyörät, joilla täällä on helppo liikkua. Saaren ympäri kiertää maantie, jolla ei juuri mäkiä ole. Mökin rannassa odottaa kaksikkokajakki ja rantakorallien ympärillä on hieno snorklata. Viiden minuutin pyörämatkan päässä on golf-kenttä, jota olemme käyneet jo muutaman kerran kiertämässä. Verrattuna Etelä-Suomen ruuhkaisiin kenttiin täällä on todella rentoa pelata. Aikaa ei tarvitse varata eikä etiketistä olla kovin tarkkoja (emme ole aikaisemmin nähneet kenenkään pelaavan varvastossuissa).
Ensimmäinen viikko saarella on kulunut nopeasti. Parasta täällä on ollut hyväntuulisuus ja ihmisten ystävällisyys. Ventovieraat tervehtivät iloisesti ja kysyvät kuulumisia. Olemme oppineet saarelaisten aikataulun hyvin nopeasti – mihinkään ei ole kiire. Olemme täällä jouluun asti ja aatonaattona (joka on Timon syntymäpäivä) lähdemme tutustumaan toiseen saareen, Aikutakiin, jossa vietämme joulun ja uuden vuoden.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1217 views ) | permalink
<<nav_first <Edellinen | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | Seuraava> nav_last>>