LinkitSaarilla asuu vakituisesti n. 50 000 ihmistä viidellä eri saarella. Turisteja käy vuosittain n. 180 000.
Saaret ovat kuuluisia ihmeellisestä luonnostaan: ne ovat kuin paratiisi ennen käärmettä ja omenaa. Siellä elää 7214 eri lajia sopusoinnussa keskenään ja ihmisten kanssa. Charles Darwinin teoria lajien synnystä sai alkunsa hänen tutkimusmatkastaan saarille vuonna 1835.
Saavuimme lentäen Galapagoksen pääsaarelle, Santa Cruzille. Majoituimme 15 metriä pitkään, vuonna 1984 Ranskassa rakennettuun purjeveneeseen nimeltä Merak (= tähti Ison karhun kuviossa). Meidän lisäksemme matkustajina oli kaksi nuorta englantilaisnaista ja toisen äiti. Miehistöä oli kapteeni, merimies, erinomainen kokki Carlos ja oppaamme Cheche.
Neljän päivän ajan retkeilimme eri saarilla tutustuen vulkaanisen luonnon ihmeisiin. Ensimmäisenä päivänä kävimme sisämaassa ylänköalueella, jolla asuu 3000 – 4000 jättiläiskilpikonnaa. Näistä suurin painoi yli 400 kg ja oli arviolta n. 130-vuotias. Lempeitä jättiläisiä, kuin isoja kivenlohkareita käveli tiellä vastaan, kylpi onnellisena mutalammikossa tai herkutteli vihreällä ruoholla. Rauhallisesti ja viisain silmin ne katselivat metrin päästä uteliaita turisteja.
Ehkä suurin elämys Galapagos-saarilla on päästä tutustumaan rikkaaseen vedenalaiseen maailmaan. Ihmeellinen kokemus oli snorklata keskellä leikkiviä merileijonia, jotka taisivat pitää märkäpukuisia sukeltajia lajitovereinaan. Alapuolella parimetrinen riuttahai oli saalistusretkellä, merikilpikonna lipui hitaasti ja arvokkaasti eteenpäin ja monenkirjavia isojen ja pienten kalojen parvia hipoi käsiä. Harmitti vain, ettei meillä ollut vedenalaista kameraa – hienoimmat elämykset tallentuivat vain mieleen.
Sää oli trooppisen lämmin ja osittain aurinkoinen, ja meriveden lämpötila oli hieman yli 20 astetta. Pitkään snorklatessa alkoi paleltaa, ja siksi käytimme märkäpukuja.
Hiekkarannoilla merileijonat lapsineen kellivät laiskasti auringossa ja raottivat raukeasti toista silmäänsä, kun ihminen tuli viereen. Rantakallioilla kävelevä sai varoa astumasta levää napostelevien leguaanien päälle, ja rannan tuntumassa merikilpikonnat nostelivat päätään katsellen meitä uteliaasti. Fregattilinnut ja pelikaanit kaartelivat ylväästi yläpuolellamme ja pintakaloja metsästävät suulat sukelsivat mereen kuin ohjukset.
Snorklausretkillä tapaamamme 2-3 –metriset hait uiskentelivat rauhallisesti korallien keskellä, eivätkä kiinnittäneet meihin paljoakaan huomiota. Illalla ankkurissa North Seymour-saaren poukamassa näimme kuitenkin toisenlaisia haita. 4-5 –metriset pedot metsästivät tonnikaloja aivan veneemme vieressä loikkien välillä lähes kokonaan vedestä. Niiden keskelle joutuminen olisi tiennyt varmaa kuolemaa.
Matka Galapagokselle oli meille toteutunut unelma, joka varmasti on yksi elämämme huippukohdista. Siellä pitäisi jokaisen joskus käydä. Valitettavasti matka sinne on vain kovin pitkä eikä ihan halpakaan.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments