Puerto de la Cruz 25.1. – 1.2.2014

Teneriffa on 2 ½ tunnin laivamatkan päässä Gran Canarialta. Se on Kanarian saarten suurin saari, jossa on noin 700 000 asukasta. 1800-luvulta lähtien tänne on tullut eurooppalaisia matkailijoita, ja saari on aina ollut Kanarian ykköskohde. Teneriffan pääkaupunki on Santa Cruz, mutta suosituimmat turistialueet ovat nykyään saaren eteläosassa Playa de las Americas ja Los Cristianos.

















Olemme viettäneet viikon saaren länsirannalla Puerto de la Cruzissa, joka on muinoin ollut viehättävä pieni kalastajakylä, mutta joka nykyään on täynnä kylmää talvea pakenevia pohjoiseurooppalaisia eläkeläisiä. Tunsimme olevamme kovin vieraassa ympäristössä, mutta vuokrattuamme auton pääsimme pakenemaan ja tutustumaan koko saareen paremmin.














































Saaren tärkein ja vaikuttavin nähtävyys on El Teide, Espanjan korkein vuori (3718m). Sitä ympäröi laaja kansallispuisto, joka on Unescon maailmanperintökohde. Tulivuori on viimeksi purkautunut vuonna 1978, ja tiedemiesten mukaan se saattaa purkautua uudelleen milloin hyvänsä.

Lähelle Teiden huippua pääsee köysiradalla. Huipulle astikin on mahdollisuus kiivetä, mutta nykyään sinne pääsyä rajoitetaan eroosion välttämiseksi. Turistit voivat internetin kautta varata pääsyn huipulle. Me jouduimme tyytymään köysiratakyytiin huipun juurelle, koska ensimmäinen mahdollisuus päästä huipulle asti olisi ollut vasta 5.2.

































Kauniiden rantojen lisäksi saarella ei ole El Teiden lisäksi kovin paljon nähtävää, paitsi ehkä Los Gigantesin kallioseinämät. Hyvää ruokaa tarjoavia ravintoloita on runsaasti (hintataso on noin puolet Suomen hinnoista), mutta muuten palveluiden taso on huonompi kuin vaikkapa Gran Canarialla. Esimerkiksi internet-palvelut tuntuvat kymmenen vuoden takaisilta. Kaupunki on muutenkin meille huono valinta: emme viihdy paikassa, jossa on enemmän turisteja kuin paikallisia asukkaita.









































Tällä kertaa hotellivalintamme ei ollut parhaimmasta päästä: ikkunan takana harjoitteli kansalaisopiston torvisoittokunta seuraavan viikon fiestaa varten yhteentoista asti joka ilta. Hotellikin oli nähnyt parhaat päivänsä ehkä 50 vuotta sitten.

Sää on edelleen ollut pilvistä ja viileää. On aika uskomatonta, miten näin pienellä saarella voi yhtä aikaa olla useita erilaisia ilmastoja. Kun aamulla lähdimme ajamaan täältä takki päällä, iltapäivällä etelärannikolla ihmiset kulkivat rantavaatteissa hellekelissä. Tänä aamuna lähdimme pilvipoutaisessa säässä bussilla Santa Cruziin. Matkalla satoi rankasti mennen tullen ja perillä taas aurinko paistoi lämpimästi.











Kahden viikon espanjankurssistamme on ollut selvästi hyötyä. Toki tällaisessa turistikeskuksessa tarjoilijat ja muut yleisönpalvelijat tyrkyttävät meille murteellista englantiaan mutta tyrmäämme heidät välittömästi ilmoittamalla, että olemme Espanjassa joten haluamme puhua espanjaa – por favor!

Sunnuntaina jatkamme laivalla matkaamme pienelle La Gomeran saarelle. Sieltä seuraava raportti.

---

Kommentit

nocomments

---