San Carlos de Bariloche 5.1.- 13.1. 2020
San Carlos de Bariloche, tai lyhyemmin vain Bariloche, on kaupunki Patagonian pohjoisosassa Argentiinan eteläisellä järvialueella. Se sijaitsee Nahuel Huapi järven rannalla Andien kainalossa lähellä Chilen rajaa. Bussimatka Puerto Monttista Barilocheen läpi huikeiden maisemien kesti viitisen tuntia.
Kaupunki on suosittu retkeilykeskus kesällä ja hiihtokeskus talvella. 19 kilometrin päässä kaupungista on Cerro Catedral – vuori, jossa on laskettelijoille 120 kilometriä rinteitä sekä 39 hiihtohissia. Myös maastohiihtolatuja on tarjolla. Kesällä ympäröivä Nahuel Huapin kansallispuisto tarjoaa retkeilijöille runsaasti patikkapolkuja komeissa alppimaisemissa.
Saavuimme Barilocheen sään suhteen hyvin epäsuotuisaan aikaan. Ensimmäiset päivät olivat lähes myrskyisiä ja pilvisiä, lämpötila oli alle kymmenen astetta ja välillä vihmoi sadetta. Tiesimme, että sesonki oli kuumimmillaan, mutta olimme silti yllättyneitä turistien ja liikenteen määrästä kaupungissa. Olimme odottaneet viehättävää alppikylää, mutta olimmekin joutuneet ruuhkautuneeseen turistigettoon, jossa kadun saattoi ylittää vain henkensä kaupalla. Huonon sään lisäksi pahaa tuultamme lisäsi, ettei majapaikassamme toiminut WiFi, vaikka olimme siitä maksaneet. Emme voineet siis kuluttaa huonoa päivää edes päivittämällä kotisivua.
Puolen viikon jälkeen sää kuitenkin parani, aurinko tuli esiin ja pääsimme tutustumaan lähiympäristöön. Teimme kokopäiväretken Cerro Tronadorin (3554m) juurelle ( itse vuori on Chilen puolella, mutta me pysyttelimme Argentiinan puolella). Pikkubussimme töryytteli sinne useita tunteja pitkin huonokuntoista ja kapeaa soratietä, mutta perillä avautuva näköala Tronadorille ja siitä laskeutuvalle mustalle jäätikölle (Ventisquero Negro) palkitsi kärsivällisyyden. Laavatuhka antaa jäätikölle sen vaikuttavan värin.
Sään parantuessa myös mielialamme parani. Majapaikkamme ikkunasta avautuvaa huikeaa maisemaa Lago Nahuel Huapille ja sen takana kohoaville lumihuippuisille vuorille saattoi ihailla vaikka koko päivän. Pääsimme tekemään tutkimusretkiä lähiseudun maisemiiin, Cerro Otolle, Llao Llaon alueelle ja teimme päiväretken Llago Nahuel Huapin pohjoisrannalla sijaitsevaan saksalaistyyppiseen kylään Villa la Angosturaan.
Ensimmäiset saksalaisperäiset siirtolaiset tulivat alueelle 1800- luvun lopulla. Nykyäänkin saksalaisvaikutteita näkyy kaikkialla. Toisen maailmansodan jälkeen Barilochen seuduille pakeni entisiä natseja, presidentti Juan Peronin myötävaikutuksella; kerrotaanpa itse Hitlerin ja Eva Braunin piileskelleen jossain alppijärven rannalla 60-luvulle saakka. Tämä huhu lienee vain tarinaa, mutta ainakin sotarikoksista vuonna 1994 pidätetty SS-komentaja Erich Priebke asui kaupungissa 50 vuotta avoimesti omalla nimellään, toimien saksalaisen koulun rehtorina. Hänet auttoi Argentiinaan itse paavi. Myös Josef Mengele asui Barilochessa ennen kuin muutti Brasiliaan.
Vietimme Barilochessa kahdeksan päivää. Olimme haaveilleet siellä käymisestä pitkään, mutta kaupunki oli meille lievä pettymys meluisuutensa ja ruuhkautuneisuutensa takia. Tuntui, että kaikki siellä oli vain turisteja varten. Mutta luonto ja maisemat sIellä olivat toki aitoja, niitä ei voinut lakata ihailemasta, ja patikkapolkuja ja pyöräreittejä oli riittävästi kaikille. Viikon jälkeen olimme saaneet turistimassoista tarpeeksemme, ja lensimme takaisin Buenos Airesiin.
Tuntui hullulta näin ilmastonmuutoksen aikoina, että bussimatka olisi ollut kalliimpi kuin lentomatka. Kun bussilla Buenos Airesiin kestää 20 -24 tuntia ja lentokoneella kaksi tuntia, ei ole vaikea arvata, kumman matkustustavan useimmat valitsevat – varsinkin, kun maisema on koko matkan samaa tasaista pampaa.