M/N Evangelistas 1. – 4.1.2020 Puerto Natales – Puerto Montt
Kun 12 vuotta sitten olimme Patagoniassa, kuulimme rahtilaivasta, joka puikkelehtii Etelä-Chilen repaleisten ja kapeiden vuonojen läpi Puerto Natalesin ja Puerto Monttin väliä kuljettaen myös matkustajia. Matka kiinnosti meitä kovasti, mutta silloinen matkasuunnitelmamme ei antanut periksi: matka tuntui liian kalliilta ja aikaa vievältä. Ajatus Chilen vuonoista jäi kuitenkin kytemään, varsinkin, kun laivayhtiö muistutti Leenaa facebook-viesteillä tämän tästä
Tänä vuonna päätimme vihdoin toteuttaa tämän unelman.
Laivayhtiö Navimag Ferries omistaa kaksi laivaa, jotka kuljettavat rahtia edellä mainittujen kaupunkien välillä. Meidän laivamme oli M/N Evangelistas. Se on Japanissa v. 1978 rakennettu 123m pitkä alus, joka tuotiin Chileen vuonna 2010. Rahdin lisäksi laivaan mahtuu 220 matkustajaa. Matka kestää kolme päivää ja neljä yötä. Kuulemamme mukaan Evangelistas purjehtii viimeistä kauttaan. Keväällä se menee romuttamolle ja sen tilalle tulee uusi ja nopeampi Esperanza-alus.
Astuimme laivaan uuden vuoden aattona kello 22, mutta laiva irtautui satamasta vasta kello kuusi seuraavana aamuna. Vietimme siis uudenvuoden yön laivassa, kuunnellen miehistön juhlintaa. (Alkoholikielto ei ollut sinä yönä voimassa). Muut matkustajat ilmeisesti nukkuivat, ja päättelimme tästä että mukana ei ollut muita suomalaisia. (Ranskalaisia oli sitäkin enemmän ja matkalla laivan ilmatila täyttyikin ranskalaisten puheensorinasta.)
Heräsimme aamulla koneiden ääneen ja seurasimme, kun köydet irrotettiin ja laiva irtosi laiturista. Kahtena ensimmäisenä päivänä saimme nauttia aurinkoisesta ja hienosta säästä ja pääsimme ihailemaan silmiä hiveleviä vuonomaisemia, vuoria ja jäätiköitä, laivan puikkelehtiessa asumattomien
kansallispuistojen läpi.
Ainoa asuttu paikka matkalla oli Puerto Eden -niminen, tiettömän taipaleen takana oleva kylä. Kylässä on 120 asukasta, heidän joukossaan viimeiset alle 20 jäljellä olevaa kawesgar-heimon intiaania. Puerto Eden olisi ollut kiinnostava paikka, mutta ikävä kyllä laivamme ei ehtinyt pysähtyä siellä.
Kolmantena matkapäivänä satoi, iltaa kohti tuuli yltyi eikä kannelle ollut menemistä. Kulutimme aikaa lukemalla ja Leena kävi joogatunnilla. Lisäksi Leena löysi lankavaraston laivan oleskelutiloista ja virkkasi pari patalappua, joista toisen sai supermukava laivasäntämme ja toinen tulee matkamuistoksi omaan keittiöömme.
Neljän päivän laivamatkaa ei oikein voi verrata Ruotsin-risteilyyn: laivalla
ei ollut internettiä, tanssia eikä alkoholitarjoilua. Pikemminkin sitä voi sanoa eräänlaiseksi retriitiksi. Maailman tapahtumista ei tiennyt mitään,
kännykkää ei tarvinnut avata ja maksakin sai levätä. Kaikenlainen huoli ja stressi unohtuivat. Ainoastaan piti muistaa mennä syömään kolme kertaa päivässä. Ruoka olikin erittäin hyvää ja monipuolista.
Neljännen päivän aamuna saavuimme määränpäähämme Puerto Monttiin. Chiloen saaren kupeessa lepäävä Puerto Montt on 175000 asukkaan satamakaupunki, jonka pääelinkeinoja ovat maa-ja metsätalous, kalastus ja kalanviljely. Meidän silmiimme kaupunki näytti vähän alakuloiselta: liiketiloja oli paljon tyhjillään ja huonokuntoisia rakennuksia oli paljon. Myös Chilen viimeaikaiset levottomuudet näkyvät runsaina iskulauseina talojen seinillä.
Vietimme Puerto Monttissa yhden päivän ja jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Andien yli takaisin Argentiinaan.