Montevideo 27.1. – 24.2.2020
Matka Buenos Airesista Montevideoon käy kätevästi: pikalaivalla tunnin verran Coloniaan ja sieltä pari tuntia bussilla perille.
Uruguayta on kutsuttu yhden kaupungin (Montevideon) ja sitä ympäröivän karjatilan maaksi. Karja- ja lammasfarmit käsittävät 80% pinta-alasta ja karjatalous on perinteisesti ollut tärkein elinkeino. Turismi keskittyy rannikolle, jossa on 300km upeita hiekkarantoja.
Montevideo on Uruguayn pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Se sijaitsee maan etelärannikolla Rio de la Platan suistoalueella. Kaupungissa asuu noin 1,6 miljoonaa ihmistä, lähes puolet maan koko väestöstä, joka on suurimmaksi osaksi espanjalaisten ja italialaisten jälkeläisiä, alkuperäisväestö kun tuhottiin lähes kokonaan. Halusimme tutustua kaupunkiin rauhassa, ja varasimme sieltä Airbnb-asunnon mukavalta paikalta puiston vierestä ja rannan läheisyydestä koko kuukaudeksi.
Hienointa Montevideossa on sen sijainti meren rannalla. Kaupunkia kiertää kolmelta puolelta 20 km pitkä rantakatu, Rambla, jota voisi kutsua kaupunkilaisten olohuoneeksi. Päivällä siellä on mukava lenkkeillä tai pyöräillä, ja iltaisin kaupungin asukkaat kerääntyvät sinne maté-varusteineen seurustelemaan ja ihailemaan auringonlaskua.
Uruguay ja Argentiina ovat läheisempiä naapureita kuin Suomi ja Viro ja kielikin on sama, mutta matkailijaa odottaa siellä monta (sekä positiivista että negatiivista) yllätystä. Ensimmäinen yllätys on hintataso: kaikki on Uruguayssa noin kolmanneksen kalliimpaa kuin Argentiinassa. Sitä lieventää hieman se, että kun maksaa ravintolassa tai ruokakaupassa ulkomaisella luottokortilla, laskusta vähennetään liikevaihtoveron osuus. Silti joutuu vielä maksamaan enemmän kuin naapurissa. Sen sijaan luottokortilla maksaminen on lähes yhtä helppoa kuin Euroopassa, jopa lähimaksu toimii.
Argentiinassa on luottokortilla maksavan ensin todistettava henkilöllisyytensä virallisella dokumentilla, naputeltava PIN ja lopuksi allekirjoitettava lasku – ja senkin jälkeen vielä katsotaan epäilevästi kuin huijaria.
Argentiinassa tottui iloisiin ja ystävällisiin ihmisiin, jotka aina halusivat jutella, ja yllätys oli suuri, kun Uruguayssa hymy tuntui olevan tiukassa.
Kaupan kassa katsoi tuimasti, vaikka kuinka yritit olla ystävällinen, kadulla
ihmiset kävelivät usein väärällä puolella eivätkä väistäneet piiruakaan. Itse oli pakko väistyä, muutoin oli seurauksena törmäys. Ravintolassa tarjoilija ei turhia selitellyt ruokalistan sisältöä eikä hississä juuri kukaan tervehtinyt (no eipä aina Suomessakaan). Ehkä turistia vain vierastettiin, emme nähneet muita gringoja kuin risteilyturisteja vanhassa kaupungissa.
Monessa suhteessa asiat ovat kuitenkin Uruguayssa paremmin kuin Argentiinassa. Maa on Etelä-Amerikan turvallisin ja tilastojen mukaan siellä asuu lähes yhtä onnellisia ihmisiä kuin Suomessa. (Onni ei vain näy ulospäin, kuten ei usein Suomessakaan). Sosiaaliturva on hyvä ja lainsäädäntö liberaali, esimerkiksi marijuana on maassa laillistettu. Lukutaitotaso on hyvin korkea (98%) ja koululaitos toimiva.
Ikävintä Montevideossa oli sen roskaisuus ja töhryisyys. Katuja reunustavat vehreät puut ja kauniit vanhat rakennukset, joista monen on annettu ränsistyä (tulee mieleen vanha Havanna). Missään emme ole nähneet niin paljon ”graffitteja”, ts. töhryjä rakennuksissa, niitä oli aivan kaikkialla. Katujen täpötäydet jätesäiliöt pursuivat ja levittivät roskia (ja hajua) ympäristöönsä. Jalkakäytävät olivat huonokuntoisia ja halkeilevia, katse oli pidettävä jaloissa, jos ei halunnut kompastua. Mieli apeana ihmettelimme, miksi kauniin kaupungin annetaan rappeutua. Kysymys ei varmaan ole pelkästään rahasta. Buenos Aires on paljon paremmin hoidettu, vaikka köyhyyttä on siellä enemmän.
Montevideo tarjoaa monenlaista kulttuuria, teattereita, konserttitiloja ja museoita on runsaasti. Iloksemme myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia tai pääsymaksu on minimaalinen. Tätä etua yritimmekin käyttää ahkerasti
hyväksemme ja yhdistimme ruumiin kulttuurin ja henkisen hyvinvoinnin kävelemällä lähes päivittäin johonkin museoon.
Helmikuu on karnevaalikuukausi Montevideossa. Karnevaali oli meille melkoinen pettymys: siinä missä esimerkiksi Las Palmasissa karnevaali näkyi ja kuului kaikkialla ja kaduilla oli iloinen ja meluisa juhla, täällä se oli hajautettu eri kaupunginosissa olevissa ulkoilmateattereissa pidettäviin maksullisiin esityksiin. Halusimme tutustua paikalliseen erikoisuuteen nimeltä murga, ja kävimmekin yhdessä murga-esityksessä. Ohjelma koostui useista erilaisista musiikkikappaleista ja jonkinlaista standup-huumoria sisältävistä pitkistä puhe-ja lauluesityksistä, joista yleisö tuntui nauttivan suunnattomasti. Kuulimme, että sisältönä oli poliitikoiden ja ajankohtaisten tapahtumien pilkkaaminen, mutta meille esitykset eivät oikein avautuneet. Jokaisen esityksen välissä oli pitkä tauko, jonka aikana yleisö ryntäsi nauttimaan ruokaa ja juomaa teatterin myyntipisteistä. Esityksiä oli meidänkin naapurissamme lähes joka ilta, mutta yksi kerta riitti meille. Karnevaaliohjelmista tiedottaminen (niin kuin kaikki muukin tiedottaminen latinalaisessa Amerikassa) oli myös niin huonoa, ettei tietoa tahtonut löytyä edes karnevaalien nettisivuilta.
Neljässä viikossa kaupunki ja etenkin sen Rambla ja rannat tulivat meille hyvinkin tutuiksi. (Vaihtelua saimme muutaman päivän matkalla Punta del Esteen; ks. edellinen päivitys). Sää oli tasaisen hyvä, sadepäiviä oli vain yksi, mutta välillä lämpöä oli liikaakin (parhaimmillaan 37 astetta). Tuuli vaihteli kevyestä myrskylukemiin ja muutamana päivänä saimme ihailla aaltojen vyörymistä rantavalleihin.
Kuukauden vierähdettyä olimme valmiita palaamaan Buenos Airesiin, joka alkoi jo tuntua rakkaalta kotikaupungilta.
