Huaycán 24.3.2018
Viikot tuntuvat täällä vierähtävän yhä nopeammin, ja ensi viikolla on edessä jo viiden päivän pääsiäisloma, jonka aiomme viettää yli 3000 metrin korkeudessa Huarazin vuoristossa.
Viime vapaapäivämme vietimme jälleen Mirafloresissa hengittämässä meri-ilmaa. Teimme pitkän beachwalkin Barrancon alueelle ja takaisin. Beachwalkia ei kyllä voi verrata suosikkirantakävelyymme pitkin lähes autiota hiekkarantaa Stradbroken saarella Australiassa. Rannan vieressä nimittäin on kuusikaistainen ruuhkainen moottoritie, ja autot suhahtivat lähes tossujamme hipoen ohitsemme.
Surffiaallot vyöryivät rantaan loputtomana ketjuna ja Timoa harmitti, että yhdessäkään välinevuokraamossa ei ollut tarjolla suppilautaa tai kajakkia. Tosin vesi Liman edustalla on sen näköistä, että siitä voi saada pahan pöpön.
Kotimatkalla Liman keskustassa kulutimme aikaa käymällä elokuvissa. Paikallista elokuvatarjontaa ei voine sanoa kovin runsaaksi ja monipuoliseksi.
Yritimme etsiä valikoimasta mahdollisimman ”tavallista elokuvaa”, siis sellaista, jossa ei ole kovin paljon väkivaltaa tai fantasiaa, ja löysimme yhden ainoan nimeltään Sobredoses del Amor (Yliannostus rakkautta) – se ei ollut ihan niin paha kuin nimi antaa ymmärtää, ja tulihan samalla kuunneltua vähän espanjan kieltäkin. Sitä kuuli myös läheisiltä katsojilta, jotka juttelivat ja räpläsivät kännyköitään kuin kotisohvalla.
Vapaapäivämme sattuivat olemaan Limassa kovin levottomia, koska maan presidentti erosi virastaan korruptiosyytteen vuoksi, ja kaupungissa oli suuria mielenosoituksia. Selvisimme kuitenkin turvallisesti takaisin kotiin kun colectivon kuljettaja osasi kiertää pahimmat paikat.
Syntymäpäivät ovat täällä kova juttu. Muutama viikko sitten vietettiin isäntämme Titon syntymäpäiviä koko viikonloppu. Tänään on tyttären, Kristallin 9-vuotissyntymäpäivät, joita vietetään koko suvun ja ystäväjoukon voimin. Tärkein on syntymäpäiväkakku, jotka täällä ovat uskomattomia (Huaycánissakin on monta hienoihin kakkuihin erikoistunutta kauppaa). Mekin ostimme Kristallille lahjan, kirjan tietenkin.
Väistyimme juhlinnan keskeltä läheiseen pikkukaupunkiin, josta löytyy viihtyisä italialaistyylinen ravintola isoine ulkoterasseineen. Ilta kului mukavasti hyvän ruoan ja viinin, sekä suomalaisen Juhan ja islantilaisen Sandran seurassa. Kahden hengen lasku juomineen ja herkullisine pää- ja jälkiruokineen oli n. 25 euroa. Jännitimme paluumatkaa Huaycániin, koska viisi kollegaamme oli hiljattain ryöstetty vastaavalla reissulla. Ravintolan isäntä tilasikin meille Uber-kyydin ja se onnistui yllättävän hyvin – auto oli uusi ja puhdas, kuljettaja siisti ja kyyti kaikin puolin turvallinen sekä halpa (15 km/4 euroa). Ehkäpä meistäkin tulee jatkossa Uber-asiakkaita, kun se tulee lailliseksi myös Suomessa.
Kristallin juhlat loppuivat kohtuulliseen aikaan, n. klo 3.00 yöllä, mutta naapuri oli saanut niistä kipinän ja kailotti intiaanimusiikkia aamuseitsemään. Sitten alkoikin läheisen taksikuskin autonhuolto ja sunnuntaikonsertti, ja sitä saamme kuulla iltaan asti. Onneksi pääsemme muutamaksi tunniksi töihin, missä kuulemme pelkkiä lasten ääniä.
Timon lisäys aamulla:
Iltakymmeneltä alapuoliselta kadulta alkoi kuulua musiikkia ja ihmeellistä mölinää. Kun möykkä vain koveni, nappasin taskulampun ja lähdin tutkimaan asiaa. Parin korttelin päästä löytyi pikku piha jossa välkehti muutama diskovalo. Siirtolavoista kyhätyllä estradilla keikkui neljä nuorta kitaroineen, sivuillaan kontin kokoiset vahvistimet. Kaksi solistia huusi suoraa kurkkua mikrofoneihin kahden muun soittaessa musiikkia, jolla ei ollut mitään tekemistä ”laulun” sävelen kanssa. Yleisönä oli puoli tusinaa kaljahorroksessa nuokkuvaa äijää ja pari korviaan luimistelevaa koiraa. Vaadin saada musiikkia hiljemmälle mutta siitä meno vain kiihtyi. Kun pari äijistä alkoi kysellä , mitä gringo mesoaa katsoin viisaammaksi perääntyä. Möykkä jatkui aamuviiteen, joten tiedossa on taas haastava koulupäivä, sekä opettajille että oppilaille.
Perulaiset ovat kovin kilttejä ja suvaitsevaisia ihmisiä liiallisuuksiin asti. Jos naapuri polttaa pihalla myrkyllisiä roskia tai soittaa ämyreistä musiikkia aamuun asti, kohautetaan vain olkapäitä ja todetaan, että näin on, ei sille voi mitään. Ehkä siinä on syy, miksi mikään ei muutu täällä.