timojaleena.com

Ensi jäillä lokakuussa 2009

Perinteisellä syyslomareissullamme Muonion maisemissa saimme Leenan kanssa kokea harvinaista herkkua: retkiluistelua kirkkailla teräsjäillä, tuntureiden katveessa. Viimeksi vastaavia jäitä löytyi Muoniosta vuonna 2005 ja sen jälkeen olemme joka syksy seurailleet pitkän aikavälin sääennusteita kaikista mahdollisista nettiosoitteista.

Ensi retkemme Muonion jäillä. Seuraavaa kertaa saimme odottaa useita vuosia.

Tämän lokakuun alku oli poikkeuksellisen kylmä ja toiverikkaina pakkasimme retkiluisteluvälineet autoon hyvissä ajoin ennen lähtöä Tuusulasta. Olimme toki saaneet varmaa tietoa jäistä Alatalon Jaakolta, joka oli jo luistellut Kätkäjärvellä.

Heti saapumispäivänämme lauantaina 17.10 suunnistimme Särkijärvelle, missä parilla jääsauvan kopautuksella totesimme jäätä olevan 6-7 cm. Se riittää luistelijalle mainiosti, joten retkiluistimet jalkaan, naskalit kaulaan, reppu selkään ja pian kiitelimme Särkijärven kirkkaalla, sileällä teräsjäällä. Järven eteläisen rannan tuntumassa harppasimme yli leveähkön railon ja pohjoiseen päin mentäessä löysimme uusia railoja sekä useita suurehkoja tuuliavantoja – uhkaavina liplattavia mustia aukkoja, jotka tuuli oli pitänyt avoimina.

Palasimme pikku hiljaa rantaan ja totesimme, että Särkijärvi on tänäkin alkutalvena vaarallinen ulkoilijoille: railot ja avopaikat vaativat pitkän pakkaskauden jäätyäkseen kunnolla.

Illansuussa kiertelimme vielä Torasjärven itäisellä alueella, missä jääpeite oli kiinteä ja vahva mutta ei yhtä sileä kuin Särkijärvellä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Äkäsjärvelle, jonka jäätymistä olemme seuranneet tielaitoksen kelikamerasta. Seuranamme oli lajin ensikertalainen, Kivisen Hessu, joka oli hakenut retkiluistimet Jerishotellilta. Lähdimme liikkeelle järven pohjoispäästä, missä mittasimme jään paksuudeksi 7 cm. Etelään päin mentäessä jää vahveni ja kapeassa eteläisessä vuonossa sitä oli verkkoavannosta mitattuna yli 15 cm.

Evästelimme Äkäsjoen lähtöpisteessä ja palasimme myötätuulessa, kierrellen ja kaarrellen sileällä jäällä, edessämme Keimiötunturin ja Pallaksen laet. Matkaa tuli sen verran, että päätimme jättää Jerisjärven seuraavaan päivään. Vaan yöllä satoi lunta, aikaikkuna sulkeutui ja jatkoimme syyslomaa sauvakävelyn merkeissä. Saimme kuitenkin nauttia kahden päivän ajan harvinaisesta herkusta: retkiluistelusta Tunturi-Lapin upeilla järvillä.

Turvallisuus ennen kaikkea!

Luistelu ja muu liikkuminen syksyisellä luonnonjäällä vaatii erityistä varovaisuutta. Jäälle menijällä on oltava:
– naskalit ja pilli kaulassa
– tukeva teräskärkinen sauva, jolla tunnustellaan jään paksuutta. Suksisauva on tähän tarkoitukseen hyödytön!
– kelluttava, vesitiivis reppu jossa on varavaatteita kastumisen varalta
– heittoköysi jolla pelastetaan kaveri avannosta
– kännykkä helposti saatavilla, vesitiiviissä kotelossa.

Ja ennen kaikkea: Mukana on myös oltava pelastustaitoinen kaveri, jolla on samat turvavarusteet.

Lisäksi on syytä pukeutua niin, että pysyy lämpimänä vaikka kastuisi. Hypotermia tappaa kaikki kuntoon katsomatta. Itselläni on väliasuna Ursuitin goretex kuivapuku, jolla voin vaikka uida avannossa.

Huom. Syysjää kantaa ihmisen 5 cm vahvuisena, keväällä ei välttämättä riitä edes 50 cm!

Muonio 18-21.10.2013

Talven 2013-14 luistelukausi jäi meidän osaltamme lyhyeksi, koska lähdimme taas maailmaa kiertämään heti loppiaisen jälkeen. Jäiden laatu korvasi kuitenkin määrän: Muoniossa aikaikkuna avautui sopivasti Lapin hiihtolomaviikon alkaessa ja sulkeutui lumisateiden myötä saman viikon lopulla. Ajoitus oli onnekas muoniolaisille nuorille, joita saimme ilon kouluttaa Sieppijärvellä ja Torasjärvellä.

Jälleen Muonion jäillä 17-22.10.2014

Helsingissä lokakuun alkupuoli vaihteli kesäkelistä pikkupakkasiin, mutta syyslomaviikolla Muonion sää näytti kylmenevän tasaista tahtia. Kun Norjan, Ruotsin ja Suomen sääennusteet kaikki lupasivat Länsi-Lappiin kireitä yöpakkasia, aloimme tarkastaa retkiluisteluvarusteitamme. Ja kun Kätkäjärven rannalla asuva Alatalon Jaakko varmisti illalla 15.10 että järvi oli lähes luistelukunnossa, laitoimme herätyskellon soimaan klo 04.00. Aamukuudelta olimme jo tien päällä ja 12,5 tuntia myöhemmin kurvasimme Tunturi-Ilveksen pihaan.

Päätimme aloittaa luistelukauden vanhan kaavan mukaan Utkujärvellä. Siellä jään paksuus vaihteli rantavesien 5 cm:stä keskisyvänteen 3 cm:n. Parin tunnin viipottelu sileällä jäällä kelpasi kauden avaukseksi meille, Kivisen Hessulle, Oskarille, Henkalle ja Henkan morsiamelle.

Seuraavana aamuna kuulimme radiosta suru-uutisen: läheisellä Kätkäjärvellä paikallinen pariskunta oli mennyt iltamyöhällä heikolle jäälle ja joutunut veden varaan. Nainen saatiin pelastettua mutta mies menehtyi. Myöhemmin kuulimme, että he olivat olleet luistelemassa otsalamppujen kanssa, ilmeisesti ilman naskaleita tai muita turvavarusteita.

Seuraavan viikon aikana teimme retkiä Utkujärvelle, Liepimäjärvelle, Torasjärvelle ja Jerisjärvelle. Kuvat puhuvat puolestaan.

Aikaikkuna sulkeutui kovien tuulten ja lumipyryjen myötä. Kotimatkalla kiersimme väylän vartta Kolarista Pelloon, poroja väistellen. Oli rykimäaika ja äkäisen oloiset hirvaat olivat elämänsä kunnossa – lähikuvia ei kannattanut mennä ottamaan.

Lumisade loppui pian Oulun jälkeen ja sileitä luistelujäitä näkyi vielä Viitasaaren korkeudella.