Pohjoissaari 9.3. – 14.3.2014


Ensimmäinen uutinen, jonka kuulimme bussissa matkalla Aucklandin lentokentältä kaupunkiin, koski Malaysian Airlinesin kadonnutta lentokonetta. Ajatus lento-onnettomuudesta ahdisti vähän mieltämme, onhan meillä vielä monta pitkää lentoa edessämme ennen paluuta kotiin. Mystisesti kadonnut malesialaiskone hallitsikin uutistarjontaa koko ensimmäisen viikkomme ajan Uudessa Seelannissa.

Uusi Seelanti on meille ennestään tuttu paikka: kiertelimme siellä kuukauden verran sekä Pohjois- että Eteläsaarella v. 2007 ja uudelleen Pohjoissaaren pohjoisosassa v. 2012. Nyt halusimme paikata muutamia huonon sään pilaamia kokemuksia.

Vuokrasimme Aucklandista auton ja ajelimme ensin kohti itärannikkoa kiertävää rantatietä. Oletimme näkevämme komeita rantamaisemia, mutta pian huomasimme tien kiertävän juuri sen verran sisämaassa, ettei merta näkynyt kuin satunnaisesti ja päätimmekin oikaista sisämaan reittiä suoraan Gisbornen satamakaupunkiin. Vuorten yli kulkeva tie oli kaunis mutta uskomattoman hidas ajaa, kuten Uuden Seelannin tiet yleensäkin.





































Gisbornesta suuntasimme kohti Pohjoissaaren keskustan tulivuorialuetta. Yksi maailman hienoimpia päivävaelluksia on Tongariro Crossing, Taupon eteläpuolella olevan tulivuorialueen ylittävä 20 kilometrin pituinen patikkareitti. Tehdessämme sen v.2007 sää oli tosi surkea: satoi kaatamalla lähes koko matkan ja myrskytuuli oli heittää meidät kraateriin. Sumupilvet peittivät hienot maisemat. Silloin päätimme, että joskus vielä näkisimme nuo uskomattomat kuun maisemat. Tällä kertaa olimme onnekkaita, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän ja saimme nauttia patikasta lämpimässä kelissä. Polkua oli myös parannettu viime kerrasta: jyrkkiä nousuja ja laskuja oli helpotettu rakentamalla portaita ja ikäviä ”hyllyjä” oli tehty turvallisemmiksi tukiköysien avulla. Reitti on silti edelleen jyrkkine nousuineen ja laskuineen raskas – jalat olivat seuraavana päivänä kuin maratonin jälkeen. Siitä huolimatta olimme onnellisia, että saimme toteutettua haaveemme.









































Toinen haaveemme oli nähdä Uuden Seelannin kaunein tulivuori Taranaki (Mt.Egmont) koko komeudessaan. Lyhin reitti Taranakille oli legendaarinen Forgotten World Highway. Tie kiemurtelee syvällä erämaassa ja sen varrella on mm. Wangamomonan pikkukylä, joka naapuririitojen takia on julistautunut itsenäiseksi tasavallaksi. Sen presidenttinä on ollut mm. vuohi, joka söi muiden vaaliehdokkaiden äänestysliput, sekä villakoira, joka sai hermoromahduksen kun se yritettiin salamurhata.

Taranaki sijaitsee n.200 kilometrin päässä Tongarirosta länteen. Vuonna 2012 kävimme katsomassa vuorta, mutta silloin se vetäytyi pilviverhon taakse. Nyt Taranaki näyttäytyi meille jo Tongarirosta 200 kilometrin päästä, koska keli oli niin kirkas. Kun Tongariro Crossingin jälkeisenä päivänä ajoimme Taranakille, vuori oli ensin piilossa pilvien takan, ja olimme pettyneitä. Mutta kuinka ollakaan, päivän aikana pilvet katosivat, ja vuori ilmestyi näkyviin kuin postikorttikuva. Aurinko oli laskemassa, kun teimme kunniakierroksen vuoren ympäri kiertävällä tiellä ja näimme Taranakin vaihtuvassa valossa. Yövyimme pienen kylän pikkuhotellissa, ja yllätys oli suuri, kun aamulla avatessamme ikkunaverhot Taranaki vielä hymyili meille kirkkaana.

































Tunsimme, että tällä kertaa olimme saaneet haluamamme Pohjoissaarelta ja olimme valmiita siirtymään Eteläsaarelle. Pohjoissaarella on paljon mielenkiintoisia paikkoja, joissa emme tällä kertaa käyneet.( Esim. Aucklandin seudulta, Rotoruasta ja Tauposta on runsaasti kuvia kotisivuillamme osiossa http://www.timojaleena.com/maailmanympa ... 1&y=07 (Maailman ympäri 2007 -2007/tammikuu) ja Northlandistä ja Taranakista http://www.timojaleena.com/maailmanympa ... 122-094448 (Maailman ympäri 2011 – 2012/Tammikuu.)

---

Kommentit

nocomments

---