Linkit
Aitutakin saari valkoisina kimaltavine hiekkarantoineen, turkooseine laguuneineen ja huojuvine palmuineen on juuri sellainen kuin vain jokaisen mielikuvissa Etelämeren saari on. Aitutaki kiertyy hevosenkengän lailla noin 40 km ympärysmitaltaan olevan laguunin ympärille, jota reunustavat monet saaret, motut. Juuri suuri laguuni tekee saaresta ainutlaatuisen: uinti -ja snorklausmahdollisuudet ovat mahtavat.
Aitutakilla asuu vakituisesti noin 2200 ihmistä kahdeksassa eri kylässä. Rarotongaan verrattuna se on hiljainen ja paljon vähemmän kaupallistunut, ja ihmiset ovat vielä ystävällisempiä ja hymyileväisempiä. He ovat myös hyvin uskonnollisia ja sunnuntaipäiviä vietetään hartaasti. Kun Air Rarotonga aloitti sunnuntaipäivän lennot saarelle, syntyi valtava kansanliike vastustamaan lentoja. Lennot jatkuvat, mutta kaikkialla saaren teiden varsilla on niitä vastustavia kylttejä. (Tämä teksti on kopio kahden vuoden takaisesta raportistamme)
Vuonna 2010 helmikuussa Cyclone Pat teki täällä paljon pahaa. Raunioituneita taloja ja muita tuhon jälkiä on nähtävissä edelleen ympäri saarta. Lähes 80 % saaren taloista menetti myrskyssä kattonsa. Cyclone-kausi jatkuu täällä maaliskuulle, mutta Patin jälkeen pahoja hirmumyrskyjä ei ole ollut.
Viikko Aitutakin paratiisisaarella sujui tutuissa merkeissä tutussa majapaikassa. Aitutaki on erinomainen paikka, jos haluat pakoon maailman melskeestä ja rauhoittua. Se on varmaan myös hienoimpia paikkoja maailmassa viettää honeymoonia. Meidän rantabungalow’mme oli tosin turhan vaatimaton kuherruskuukauden viettäjille, mutta vastapäisen viiden tähden resortin veden päällä olevat bungalow’t kelpaavat kyllä Hollywoodin tähdillekin (vuorokausi sellaisessa maksaa yli tuhat euroa).
Kummikissamme Senni, joka kaksi vuotta sitten viihtyi kanssamme koko viikon ja johon ehdimme kiintyä, pysytteli ensimmäiset päivät näkymättömissä. Kun se sitten parin päivän päästä ilmestyi, oli jälleennäkemisen riemu suuri ja molemminpuolinen. Senni sitten viettikin kanssamme loppupäivät (tarjoamillamme herkuilla saattoi olla vaikutusta).
Aitutakin laguunissa on hienoja snorklauspaikkoja, ja vietimme jälleen mahtavan päivän laguuniretkellä. Sää ei tällä kertaa ollut yhtä suosiollinen kuin edellisellä kerralla, mutta toisaalta pari rajua trooppista sadekuuroa olivat aika jännittäviä kokemuksia. Snorklauksen lisäksi saimme nauttia mahtavasta trooppisesta ateriasta pienessä saaressa: grillattua tuoretta tonnikalaa ja monenlaisia eksoottisia hedelmiä ja salaatteja (tätä ateriaa osasimme vesi kielellä odottaakin).
Teimme myös hienoja melontaretkiä laguunin motuihin majapaikkamme kajakeilla. Löysimme uskomattomia autioita hiekkarantoja, joissa voi pulahtaa viilentämään itseään yli 30 asteen helteessä (vesi tosin ei ollut kovin paljon viileämpää).
Saarella ei ole minkäänlaista julkista liikennettä, eikä taksejakaan ole, joten jonkinlainen kulkuneuvo siellä on välttämätön. Autoja on hyvin vähän, useimmat liikkuvat skootterilla. Mekin vuokrasimme sellaisen ja muutamana päivänä kiertelimme tutkimassa saarta. Sisämaassa on runsaasti hedelmätarhoja ja farmeja. Teiden varsilta sai ihan luvallisesti poimia puusta pudonneita mangoja ja papaijoja, joilla herkuttelimme koko viikon.
Eräänä päivänä kuulimme bungalow’mme takaa rytmikästä rummutusta ja musiikkia: kävi ilmi, että itse Cookin saarten pääministeri oli vierailulla saarella. Pääministerin limusiinin perässä kulki auton lavalla orkesteri, joka juhlisti vierailua. Pääministerin mukana oli arvokas seurue, johon kuului mm. Uuden Seelannin Kiinan suurlähettiläs. (Kiinalaisilla on saarilla monenlaisia taloudellisia intressejä). Seurue oli juhlistamassa myös paikallisen kalastusseuran uuden klubitalon vihkiäisiä, jonne mekin pääsimme kuokkimaan. Uusi klubitalo on saarelaiselle tärkeä yhteinen rakennus, jossa voidaan pitää monenlaisia tilaisuuksia, ja siksi sen valmistuminen oli suuren juhlan aihe koko saarelle. Ruokaa oli valmistettu niin paljon, että sitä riitti kotiin vietäväksi asti: ”mutta älkää viekö ruokaa posliinilautasilla, vaan kertakäyttölautasilla”, oli puheenjohtajan neuvo. Juhla jatkui pitkälle yöhön ja päättyi ilotulitukseen.
Viikon jälkeen palasimme vähän haikeina Rarotongalle. Aere ra, näkemiin Aituki, ehkä vielä joskus jälleen palaamme.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments