Linkit
Meksikon symboli - kotka ja käärme - esiintyy maan lipussa.
Kaksi viimeistä Mexicon-päiväämme vietimme Mexico Cityssä. Olimme säästäneet viimeisen päivän ohjelmaksi Dolores Olmedo –museon, jossa meille oli kerrottu olevan maailman parhaat Diego Rivera –ja Frida Kahlo – kokoelmat sekä runsaasti ranskalaisia impressionisteja. Yritimme museoon jo aikaisemmin, mutta silloin sattui olemaan sekä koulujen joululoma-aika että ilmainen sisäänpääsypäivä. Museoon oli satojen metrien jonot ja päätimme siirtää käyntimme toiseen kertaan.
Meksikolainen liikenainen ja taiteenystävä Dolores Olmeda testamenttasi linnamaisen asuntonsa ja laajan taidekokoelmansa museokäyttöön. Teimme hankalan, noin tunnin pituisen matkan museoon kahdella eri kulkuvälineellä vain kuullaksemme, että museo oli suurimmaksi osaksi kiinni korjausten takia. Se harmitti kyllä suunnattomasti, mutta saimme kuitenkin kierrellä museon kauniissa puistossa ja muutamissa näyttelyhuoneissa, joissa oli jonkin verran esille esim. Diego Riveran töitä. Taulujen kuvaaminen oli kuitenkin kielletty.
Mm. nämä Diego Riveran taulut olisimme halunneet nähdä:
Korvasimme menetystämme tutustumalla Kansalliseen taidemuseoon (paikallinen Ateneum), jossa oli edustavat kokoelmat meksikolaista taidetta 1500-luvulta nykypäivään. Museo, varsinkin 1900-luvun taide, osoittautui todella kiinnostavaksi.
Viimeisen päivän ohjelmanumerona oli myös paketin postittaminen Suomeen. Meksikolaiset käsityöt olivat inspiroineet meitä ostamaan kaikenlaista, ja reppumme natisivat liitoksissaan. Paketin postitus on osoittautunut yleensä melkoiseksi seikkailuksi vieraissa maissa. Onnistuimme kuitenkin tällä kertaa yllättävän hyvin, kun ensin olimme saaneet selvitettyä postin sijainnin. Meille jopa luvattiin paketin olevan perillä viidessä päivässä, mikä kyllä hymyilytti meitä. Tähänastinen ennätys nimittäin on Malesian postilla: paketin tulo Suomeen kesti 11 kuukautta. ( Saimme juuri yllätykseksemme kuulla, että paketti oli todella tullut perille lähes luvatussa ajassa, kuudessa päivässä – siis myös posti toimii hyvin Meksikossa.)
Mexico City on maailman suurin kaupunki, mutta ihmeellistä kyllä, siellä on erittäin helppo liikkua myös kävellen. Julkinen liikenne toimii ja metrolla pääsee kaikkialle lähes ilmaiseksi. Keskusta on siisti ja puistot hyvin hoidettuja. Esim. historiallisessa keskustassa olevassa, vuonna 1592 perustetussa Alamedan puistossa on viisi suihkulähdettä, jotka iltaisin kylpevät eriväristen valojen loisteessa (emme muistaneet Helsingistä kuin Havis Amandan). Keskustaa halkovan pitkän ja leveän Paseo Reforman vilkkaimpia risteyksiä koristavat myös komeat suihkulähteet. Mainittakoon lisäksi, että Paseo Reformalla on omat kaistat pyöräilijöille ja sunnuntaisin kilometrien pituinen osa kadusta on omistettu pelkästään jalan tai pyörällä liikkuville. Se näyttikin olevan kaupunkilaisten yhteinen kuntoilukatu.
Meksiko on maa, jossa hymyily ja hyväntuulisuus tarttuvat. Ihmiset ovat käsittämättömän ystävällisiä ja avuliaita. Kukaan ei koskaan näytä suuttuvan tai korottavan ääntään. Elämä on rentoa ja iloista, perhe on kaikki kaikessa ja lapsista ja vanhuksista pidetään hyvää huolta. Viikonloppuiltaisin kokonaiset suvut kokoontuvat kaupungin keskusaukiolle (zokalolle) tapaamaan tuttuja sen sijaan, että he tuijottaisivat televisiota kotona. Zokalon ympäristössä musiikki soi, ihmiset nauravat ja tanssivat, katsovat temppujen tekijöitä jne. Ympäristö pidetään siistinä, roskia ei heitetä kadulle, humalaisia tai julkista juopottelua ei näy. Toisin kuin latinalaisessa Amerikassa yleensä, asiat myös näyttävät täällä toimivan.
Näkemämme kaupungit olivat yleensä siistejä ja vauraan oloisia, mutta maaseudulla tilanne oli toisenlainen. Meksikon luonto on karua ja kuivaa, ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä hakeutuu kaupunkeihin tienaamaan elantoaan. Maaseutu on köyhää, mikä näkyy myös ympäristöstä välittämisessä. Oaxacan osavaltion alue, jossa liikuimme, on Meksikon köyhintä aluetta.
Ehkä meille myönteisin yllätys oli se, miten turvallista Meksikossa oli liikkua. Missään emme tunteneet oloamme uhatuksi, oli sitten päivä tai yö. Vaarallisiakin paikkoja Meksikossa toki on, lähinnä pohjoisessa, USA:n rajan läheisyydessä, missä huumekauppiaat teurastavat toisiaan (ja myös ulkopuolisia) yrittäessään tyydyttää USA:n pohjatonta huumekysyntää. Kokemustemme mukaan Quito, Guatemala City, La Paz, Santiago, Rio de Janeiro, jopa Buenos Aires ovat monin verroin turvattomampia paikkoja turisteille kuin Mexico City. Puhumattakaan USA:n suurkaupungeista, joissa monet kodittomat vaikuttavat oikeasti vaarallisilta.
Tammikuu on ollut hyvää aikaa kierrellä Meksikossa. Kolmen viikon aikana jokaisena päivänä on aurinko paistanut. Lämpötila on vaihdellut: rannikolla on ollut trooppinen helle ja vuoristossa viileämpää. Kylmin paikka on ollut Mexico City, jossa päivälämpötilat ovat olleet kahdenkymmenen tuntumassa, mutta illat joskus ovat olleet hyvinkin viileitä. Joulunajan sesonki on ollut ohi, ja muita turisteja on ollut hyvin vähän. Hotelleissa on aina ollut tilaa ja hinta on ollut alhaisempi kuin sesonkiaikaan.
Meksikon kiertomatkamme jäi suunniteltua lyhyemmäksi, koska viihdyimme joka paikassa liian hyvin. Yritimme siirtää paluulentoamme myöhäisemmäksi, jotta olisimme saaneet lisäaikaa, mutta se osoittautui liian kalliiksi. Haikein mielin siis täältä lähdemme, mutta vakaasti sillä mielellä, että palaamme niin pian kuin mahdollista.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments