Linkit
Seitsemän tunnin pikkubussimatka meren rannalta Puerto Escondidosta kiemurtelevaa serpentiinitietä Oaxacan kaupunkiin 1550 metrin korkeuteen oli melkoinen koettelemus. Onneksi komeat vuoristomaisemat auttoivat kestämään bussin heittelehtimistä tien mutkissa.
Oaxaca (de Juárez) on Oaxacan osavaltion pääkaupunki. Siellä on nykyään n.300 000 asukasta. Aluetta hallitsivat tuhansia vuosia zapoteekki- ja mixteekki-intiaanit, ja kaupungin lähistön suosittuja turistikohteita ovat edelleen intiaanien muinaiset asutuskeskukset Monte Albán ja Mitla. Espanjalaiset perustivat nykyisen kaupungin 1500-luvulla, ja sen kaunis ja tyylipuhdas historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla.
Oaxaca on tunnettu kauniista tekstiileistään ja käsityöläisistään, ja vanhassa keskustassa kävellessämme Leenan silmät pyörivät villisti päässä hänen yrittäessään nähdä kaikki toinen toistaan värikkäämmät ja taidokkaammat puvut ja seinävaatteet. Taisipa tulla ostetuksikin kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin (mm. käsin kirjailtu pöytäliina) lähetettäväksi paketissa kotiin.
Oaxacaa pidetään myös Meksikon kulinaarisena keskuksena, ja sen keskustassa onkin runsaasti hienoja (ja usein myös kalliita) ravintoloita. Kaikkein tunnetuimpia paikallisia herkkuja ovat erilaiset molet eli kastikkeet, joita tarjoillaan esim. enchilladojen ja liharuokien kanssa. Erikoisin eturuokakastike on ruskea suklaamole. Timo ei ollut ainakaan suklaisesta molesta innostunut, Leenan suosikki oli mole colorado (punainen).
Jälkeenpäin ajateltuna olimme liian lyhyen ajan Oaxacassa, emme ehtineet käydä Monte Albánissa lainkaan. Sen sijaan ehdimme käydä päiväretkellä Mitlassa. Samalla retkellä teimme vierailun tekstiilikutomoon, jossa taitava kutoja esitteli meille työtään ja kertoi, miten värejä saadaan luonnosta.
Kävimme katsomassa myös harvinaista luonnonoikkua, Hierve el Aquan (=kiehuva vesi) ”jäätyneitä” putouksia (oppaan mukaan vain Turkissa on vastaavanlainen paikka). Kallion sisältä pulppuava mineraalipitoinen vesi on muodostanut luonnonaltaita, joissa kylpemisen uskotaan olevan terveellistä. Vesi on n. 27-asteista, mutta pulputus saa sen näyttämään kiehuvalta. Vesialtaiden alapuolella on nopeasti katsottuna vesiputouksia, mutta tosiasiassa kyse on erikoisista kivimuodostelmista. Mineraalipitoinen vesi on valuessaan kalliota pitkin irrottanut kiviaineksia, jotka ovat jähmettyneet ”vesiputouksiksi”.
Paluumatkalla poikkesimme mezcal-tehtaaseen, joita alueella on vähintään joka tienmutkassa (monet muistuttivat suomalaisia pontikkatehtaita). Mezcal on agave-kasvista tehtyä viinaa, jota tehdään kaikkialla Meksikossa. Oaxacan alueella valmistetaan kuitenkin parhaimmat mezcalit. Mezcalia on monia eri laatuja, joita saimme maistella tehtaassa lähes humaltumiseen asti. Myös Mexicon tunnetuin viina, tequila on mezcal.
Paluumatkalla pysähdyimme Pueblan kaupungissa, joka on parin tunnin bussimatkan päässä Mexico Citystä. Halusimme nähdä kaupunkia ympäröivät komeat maan korkeimmat tulivuoret, joista korkein on Popocatepetl (5450 m). Ikävä kyllä, emme nähneet niistä kuin aavistuksen, kaupunkia ympäröivän savusumun takia.
Puebla on 1,4 miljoonan asukkaan teollisuuskaupunki, jolla on hienosti säilynyt, renesanssityylinen historiallinen keskusta. Pienellä alueella on 70 kirkkoa ja runsaasti kauniita siirtomaatyylisiä, keraamisilla laatoilla päällystettyjä rakennuksia. Viivyimme kaupungissa pari päivää ennen palaamista Mexico Cityyn, josta jatkaisimme takaisin USA:han.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments