Linkit
Pitkä ja uuvuttava lento on takana, ja olemme vihdoin perillä Kaliforniassa. Talvinen Los Angeles ei ole helteinen, mutta Suomen pimeän ja märän syksyn jälkeen noin 20-asteinen aurinkoinen sää tuntuu ihanalta.
Jetlag painaa tällä kertaa entistä enemmän. Lento oli raskas: Air New Zealandin kone oli ahtain pitkän matkan kone, missä olemme lentäneet. Lähes 12 tunnin istuminen polvet suussa oli kärsimys. Leenan vieressä istui vatsaongelmista kärsinyt nuori nainen suu oksennuspussissa lähes koko matkan. Hänellä ei todellakaan ollut mukavaa, mutta ei ollut Leenallakaan. Koneessa palvelu kuitenkin pelasi ja ruoka oli sekä riittoisaa että hyvää. Koneen reitti kulki pohjoisen kautta ohi Islannin ja Grönlannin yli, ja ikkunan takana pimeys ja päivävalo ehtivät vaihtua useamman kerran. Ei siis ollut ihme, että perillä vuorokaudenajat olivat sekaisin.
Onnistuimme kuitenkin nukkumaan melko hyvät unet viime yönä, ja tänään jaksoimme lähteä tutkimaan ympäristöä. Hotellimme on Hollywoodin alueella, joten lähiympäristössä on runsaasti mielenkiintoisia kohteita. Helpoin tapa nähdä paljon nopeasti on osallistua opastettuun kiertoajeluun. Kierros vei meidät Hollywood Hillsin ja Beverly Hillsin alueille, joissa asuu runsaasti elokuvamaailman tuttuja nimiä miljoonataloissaan. Oppaamme olikin kovin innostunut esittelemään rautaporttien ja korkeiden aitojen taakse piiloutuneita julkkistaloja.
Beverly Hillsin hienosti hoidettuja puutarhoja ja kukkaloistoa oli pakko ihailla. Prameat rakennukset saivat meidät kyllä pohtimaan, miksi joku haluaa asua valtavassa linnassa, jonka hoitamiseen tarvitaan meksikolaispalvelijoiden armeija ja jonka ulkopuolella parveilee bussilasteittain turisteja ihmettelemässä.
Ylhäältä kukkuloilta pääsi ihailemaan komeaa maisemaa San Fernandon laaksoon ja Los Angelesin Downtownin pilvenpiirtäjiin, jotka häämöttivät savusumun läpi. Kaupunki sijaitsee kukkuloiden keskellä, minkä takia saastunut ilma on suuri ongelma.
Hollywood Boulevard on niin tuttu monista valo- ja elokuvista, että deja vu –ilmiötä ei voinut välttää oppaan kertoessa, kuka teki missä mitäkin tai etsiessään tähtien nimiä ja jalan tai käsien kuvia Graumanin Kiinalaisen teatterin edestä.
Iltapäivällä jetlag iski uudelleen ja ilta on sujunut hyvin rauhallisesti voimia keräten hotellissa. Toivottavasti kunnon yöunien jälkeen huomenna taas jaksamme jatkaa tutkimuksia.
LA 9.1.2014
Seuraavana aamuna uusin voimin lähdimme tutustumaan turistien hyljeksimään Downtowniin (Los Angelesin hallinnolliseen keskustaan ja liike-elämän sydämeen). Metrojuna toi meidät vuonna 1939 valmistuneelle Union Station -asemalle, jonka puhtaana kiiltävät marmorilattiat, odotussalin alkuperäiset nahkanojatuolit ja uskomaton siisteys ihastuttivat meitä. Itse asemarakennus muistutti arkkitehtuuriltaan enemmän kirkkoa kuin rautatieasemaa.
Sää suosi pitkää asfalttikävelyretkeä: lämpötila oli vähän alle 20 astetta ja aurinko pilkotti sopivasti pilvien lomasta, ei ollut kylmä eikä kuuma. Vaikka Downtown ei olekaan turistien suosimaa aluetta (olimme luultavasti ainoita turisteja alueella, me olimme positiivisesti yllättyneitä. Liikenne soljui rauhallisesti leveillä kaduilla, pilvenpiirtäjien sokkeloista löytyi hienoja puistoja suihkulähteineen. Yleisvaikutelma oli hyvin siisti, mutta myös vastakohdat yllättivät: timanttikaupan edessä nukkui asunnoton, loistohotellin viereinen kortteli oli lähes slummia.
Monissa muissakin Amerikan suurkaupungeissa kadun ylittäessä saattaa siirtyä kolmanteen maailmaan ja päinvastoin. Los Angelesin keskustassa on paljon kodittomia; he mm. nukkuvat puistoissa pahveihin koteloituina.
Eniten meitä ihastuttivat muutamat hienot modernia arkkitehtuuria edustavat rakennukset. Yllättävin niistä oli Cathedral of Our Lady of the Angels, v. 2002 valmistunut José Rafael Moneon suunnittelema katolinen pyhättö. Ulkoa se näytti enemmän kirjastolta kuin kirkolta, mutta sisätila oli vaikuttava.
Uskomaton rakennus on Frank Gehryn suunnittelema ja kymmenen vuotta sitten valmistunut Walt Disney Concert Hall. (Gehry suunnitteli myös Bilbaon Guggenheim -museon). Rakennus on LA:n Filharmonisen orkesterin koti, jossa mm. Esa-Pekka Salonen on työskennellyt. Suunnittelijan ajatus on ollut, että rakennus toisi katsojan mieleen laivan, joka täysin purjein suuntaa merelle. Vaikka se ei meille ensimmäisenä laivaa mieleen tuonutkaan, rakennus oli jotenkin lumoava. Vastaavanlaisen voisi kuvitella myös Helsingin Eteläsatamassa vastaanottamassa tulijoita.
Huomisaamuna ennen kukonlaulua jatkamme matkaa Mexico Cityyn, mutta palaamme enkelten kaupunkiin kolmen viikon kuluttua. Ehtinemme vielä tutustua kuuluisiin hiekkarantoihin ennen kuin jatkamme matkaa Cookin Saarille.
Kommentit
Lisää kommentti
nocomments