Linkit
OHJE:
Puuttuvat kuvat löytyvät klikkaamalla sivun oikeassa laidassa kohtaa March tai April. Sieltä avautuvat kaikki ao. kuukausina julkaistut jutut. (Sama ohje koskee kaikkia matkaraporttejamme.)
Koska kyseessä on matkapäiväkirja, ensimmäiseksi aukeaa kuukauden viimeinen juttu. Ts. joka kuukauden ensimmäinen juttu löytyy selaamalla sivuja alaspäin.
Olemme aloittaneet kuvapäivitykset, ja UUSIMMAT KUVAT löytyvät jutusta March/Peru 2. Lisää kuvia tulee jatkuvasti seuraavan parin viikon ajan. Seuraavaksi suuntaamme kohti Atacaman erämaata. Pysykää kanavalla! - T&L
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1200 views ) | permalink |
( 3 / 1952 )Tuusulassa keskiviikkona 9.5.2007
Paluu arkeen on sujunut hieman nihkeästi. Kylmä sää lienee syynä siihen, että ilmassa on koko ajan syksyn tuntua. Meiltähän meni talvi kokonaan sivu suun ja kehomme odottavat syksyä. Pikku hiljaa elämä kuitenkin oikenee, ja reissulla kerääntynyt univelka on nukuttu pois. Matkalaukutkin on purettu, talo siivottu ja naapurit moikattu.
Kauden ensimmäinen tandemretki tehtiin Karppisten kanssa viime sunnuntaina. Pakarat kipeinä toteamme, että matkakuvien pelastaminen rikkoutuneelta kovalevyltä on loppusuoralla. Teemun mukaan lähes kaikki kuvat on saatu talteen - toivottavasti myös Colca-kanjonin kondorikuvat. Se nähdään tänä iltana.
Tänään alamme julkaista puuttuvia kuvia - kannattaa siis pysyä kanavalla! - T&L
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1158 views ) | permalink |
( 3 / 1924 )Tuusula lauantaina 28.4.2007
Kotona ollaan ja sauna lämpiää. Maailmankierto-ympyrä sulkeutui vasta Helsinki-Vantaa lentoaseman kiitoradan päässä, kun paluureittimme lopulta leikkasi lähtöreitin kanssa. Lähdimme kaakkoon ja palasimme lounaasta.
Viimeisellä etapilla Finnairin lentoemännät hemmottelivat meidät täysin, mutta kestimme sen urheasti.
Pian alkaa armoton kuvasavotta. Seuratkaa sivuja, kuvia tulee lähipäivinä paljon, alkaen Peru 2:sta.
Hauskaa vappua, ja kiitos mielenkiinnostanne matkaamme kohtaan!
- Timo ja Leena
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1246 views ) | permalink |
( 3 / 386 )Madrid perjantaina 27.4.2007
Torstaina Madrid oli edelleen Euroopan kylmin ja sateisin paikka. Vietimme iltapäivän Thyssen-Bornemiszan taidemuseossa, jonka mittaamattoman arvokkaat kokoelmat keskiajan uskonnollisesta taiteesta Cezannen, Rubensin ja Monet´n (vain esimerkkejä mainitaksemme) kautta moderniin taiteeseen, tarjosivat mahtavan taidehistorian peruskurssin kertauksen. Tänään jatkoimme harjoituksia Reina Sofian espanjalaisen nykytaiteen museossa. Museo tarjosi loistavat kokoelmat esim. Picasson, Dalin ja Mirón töitä. Todella vaikuttava oli Picasson maalaus Guernica, joka yksinään hallitsi kokonaista suurta salia. Eilen tuli kuluneeksi 70 vuotta Guernican kaupungin pommituksesta.
Tänään on siis matkamme viimeinen ilta, mikä on saanut meidät miettimään kokemaamme. Olemme olleet onnekkaita, koska emme ole kokeneet suuria vaikeuksia. Meitä ei ole edelleenkään ryöstetty, matkatavaramme eivät ole kadonneet, olemme pysyneet terveinä emmekä ole katkoneet jäseniämme liikkuessamme paljon vaikeissakin maastoissa. Emme ole edes liukastuneet suihkussa monilukuisten majapaikkojen liukkaissa kylpyammeissa (mikä lienee ollut reissumme suurimpia riskejä).
Mitä olemme oppineet?
- Ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Tällaista matkaa ei voisi tehdä, jos jokaisesta vastoinkäymisestä, väärästä informaatiosta, huonosta kohtelusta yms. ottaisi pulttia. Esimerkiksi: Paketin lähettämiseen menee puoli päivää; jonoissa edessämme etuillaan; kolmen tähden hotellissa ei tule kuumaa vettä; ruoka on ihan jotain muuta kuin mitä luuli tilanneensa; pääsymaksu mielenkiintoiseen kohteeseen on ulkomaalaisille tuplat kalliimpi; bussi ei syystä tai toisesta lähdekään aikataulun mukaan; kukaan ei osaa tai halua antaa pienintäkään neuvoa englanniksi; kadun yli ei uskalla mennä edes vihreän valon palaessa; lentokenttä- tai tullivirkailijat kiristävät keksityillä maksuilla...
- Ihmisrotu on ainoa rotu maailmassa.
Elää voi monella eri tavalla - oikein.
- Suuren köyhyyden näkeminen Etelä-Amerikassa on saanut arvioimaan länsimaisen ihmisen elämäntapoja uudella tavalla. Kun katsoo, kuinka bolivialainen perheenisä rapsuttaa elantoa pesemättömälle suurperheelleen muutaman sadan neliön pellosta, miettii pakostakin, missä länsimaailmassa mennään.
- Monessa erilaisessa maassa käytyämme voimme vain aidosti todeta oikeaksi kliseen, että Suomi on hyvä maa ja Eurooppa on hieno paikka asua.(Tällä reissulla lähin vertailukelpoinen paikka on ollut Uusi-Seelanti.)
Mitä olemme Suomesta kaivanneet?
- Tietysti läheisiä, ystäviä ja tuttuja, ruisleipää, lihapullia, silliä, saunaa, puhdasta luontoa yms. Ja näiden lisäksi:
- Pussilakanoita.
Emme ole nähneet pussilakanoita Suomesta lähdön jälkeen. Öisin herätessämme lakanaan pahasti sotkeutuneena ihmettelemme ärtyneinä, miksei niin yksinkertainen keksintö ole käytössä kaikkialla.
- Itsepalvelukahviloita.
Miten kätevästi ja nopeasti suomalaisen huoltoaseman baarista voi itse valita haluamansa näköisen sämpylän, voileivän yms. ja kaataa itse ihan tavallisen kupin kahvia, maksaa kassaan ostoksensa ja tyydyttää nälkänsä nopeasti.
Maailmalla välipalan saaminen ei koskaan käy nopeasti: Ensin odotat tarjoilijaa (olemme usein huomanneet olevamme näkymättömiä ravintolaan tullessamme). Kun tarjoilija (useimmiten mies) vihdoin suostuu huomaamaan sinut, et voi tilata yksinkertaisesti "kahvia", vaan sinun on tiedettävä, millaisen kahvin haluat. Lisäksi sinun on tunnettava ao. maan termistöt. Esim. espresso on Australiassa short black. Long black taas on noin kolmen desin kuppi kitkerää väkivahvaa myrkkyä. Madridissa espresson tilaaminen on onnenkauppaa: joskus saat ihan oikean espresson, joskus ranskalaisen maitokahvin. Cappuccinoja on yhtä monta versiota kuin on kahviloitakin. Tavallista suomalaista kahvia muistuttavaa versiota et saa mistään. Sämpylän tilaaminen on vielä jännittävämpää - tuleeko se kylmänä, paahdettuna vai rasvassa tiristettynä..? - Joka tapauksessa joudut odottamaan kauan, ennen kuin pääset täyttämään nälkäistä vatsaasi! (Espanjassa on muuten keksitty ilmiö nimeltä liikkumaton jono. Keksintö on viety menestyksekkäästi mm. Argentiinaan.)
- Suomalaisia TV-uutisia, joissa uutisoidaan myös muun maailman tapahtumista.
- Suomalaista aamiaista.
Uuden hotellin aamiaispöytään mennessämme emme koskaan tiedä, pitäisikö ottaa omat juustot mukaan, jos pöydässä on vain hilloa ja valkoista leipää.
-Järkeviä ruokailuaikoja.
Esim. Espanjassa päivällistä saa vasta kello 21:n jälkeen - meidän vatsamme vaatisi ruokaa jo aikaisemmin. Sitten yöllä ei tule uni, kun ylitäysi vatsaparka voihkii.
- Hiljaisuutta ja yksityisyyttä.
Jatkuva kovaääninen puheenpälätys ja kaikenlainen kakofonia on joskus ottanut hermoon (vaikka se kuinka kuuluisi maan tapoihin).
- Huomaavaista tupakointia.
Suomessa tupakoitsijat ottavat muutkin ihmiset huomioon. Espanjankielisessä maailmassa tupakoidaan kaikkialla, ja savut puhalletaan suoraan naapurin silmiin vaikkapa nettikahviloissa.
-Teemu tietokonenikkaria.
Tietokoneemme hajoaminen Boliviassa oli meille tosi iso harmi. Emme enää pystyneet käsittelemään kuvia lainkaan, ja tekstien kirjoittaminen nettikahviloissa oli usein hankalaa. Esim. ääkkösten teko kopio-ja-liimaa -menetelmällä on hidasta puuhaa - kokeilkaapa vain, suomen kielessä on uskomattoman paljon ä-kirjaimia! Kielimuuri esti meitä kääntymästä paikallisten tietokoneliikkeiden puoleen, joten Leenan poikaa Teemua olisi tarvittu.
Saimmeko matkustamisesta tarpeeksemme?
Emme missään tapauksessa. Nyt on hyvä tulla kotiin ja sulatella kokemuksia. Mutta matkamme on kylvänyt runsaasti uusien matkojen siemeniä. Etelä-Amerikassa on vielä paljon nähtävää. Uusi-Seelanti ja Tahitin saaret on tutkittava tarkemmin. Afrikka on kokonaan kokematta, saimme sieltä hienoja raportteja nuorilta reppumatkalaisilta.
Maailma on täynnä hienoja paikkoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Matka on maksanut meille hyvän perheauton hinnan - mutta auton arvo alenee, tämän matkan kokemusten arvo säilyy ja kasvaa korkoa lopun elämää. Kun matkakokemukset pystyy vielä nettipäiväkirjan kautta jakamaan ystävien kanssa, matka saa uutta lisäarvoa. Itse asiassa tämä on internet-aikakauden hienoimpia puolia. Olemme toki lähettäneet myös paljon ihan tavallisia postikortteja, ja palautteesta päätellen sellaisen saaminen lämmittää ihmisiä tänäkin päivänä.
Joskus nettisivujen tekeminen on ollut lähes kokopäivätyötä. Ison raportin julkaiseminen teksteineen ja kuvineen on vienyt 8-10 tuntia. Raportin laatiminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut vastenmielistä; päinvastoin, se on usein pelastanut meidät hotellikuolemalta.
Matkustaa voi tietysti monella tavalla. Olemme tavanneet lukuisia ikäisiämme pariskuntia, jotka ovat suunnitelleet matkansa tunnin tarkkuudella, tienneet täsmälleen matkakohteet, yöpymispaikat ja aikataulut. Meidän spontaani tapamme matkustaa on herättänyt heissä usein ihmetystä, jopa järkytystä. Olemme tehneet matkaa päivän kerrallaan, muuttaen suunnitelmia tarpeen mukaan. Joskus olemme varanneet majapaikan päivää paria etukäteen, joskus vasta perillä etsineet yösijaa. Korvaamattomina apuinamme ovat olleet Lonely Planetin opaskirjat.
Australiasta lähdön jälkeen (ja osin sielläkin) olemme olleet aitoja reppumatkalaisia. Matkustustapa on sopinut meille hyvin, ja meitä huomattavasti nuoremmat reppumatkalaiset hyväksyivät meidät luontevasti joukkoonsa. Olemme tavanneet paljon fiksuja ja avarakatseisia nuoria ihmisiä, jotka ovat lähteneet tutkimaan maailmaa ennen kuin perustavat perheen tai hyppäävät uraputkeen.
Jotkut ovat vaivihkaa kyselleet, miten parisuhteemme on kestänyt matkan rasitukset. Todeta voi, että hyvin on mennyt ja huomenna jatkamme asumista yhteisessä osoitteessa. Erimielisyydet ovat lähinnä rajoittuneet kartanlukuun tai kahvilan valintaan. Kovimmat keskustelut on käyty nettitekstien pilkun paikoista - kun joukkueessa on sekä vapaa taiteilija että äidinkielen vanhempi lehtori, tämä lienee luonnollista.
Huomisaamuna lennämme siis kotiin, ja odotamme kotimatkaa innokkaasti. On hienoa tavata läheiset ihmiset, istua saunan lauteilla ja kuunnella kotipihan mustarastaita. Ja lukea aamulla Helsingin Sanomat! Tavallinen arki maistuu varmasti pitkästä aikaa upealta - katsotaan sitten, kuinka kauan... - T&L
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1799 views ) | permalink |
( 3 / 392 )Madrid keskiviikkona 25.4.2007
Viikko sitten torstaina palasimme Lissaboniin, ja sieltä jatkoimme 1,5 tunnin bussimatkan päässä sijaitsevaan historialliseen Evoraan. Muurin ympäröimä 50 000 asukkaan kaupunki kapeine mukulakivikatuineen on Unescon maailmanperintölistalla. Sää suosi pitkästä aikaa, ja kesäisen lämpimänä päivänä oli hienoa vain kävellä tutkien kapeita kujia ja istua aukioiden katukahviloissa katselemassa ihmisiä ja elämää.
Seuraavana päivänä jatkoimme bussilla Espanjan puolelle. Heti rajakaupunki Badajozissa törmäsimme kahden naapurimaan suureen kulttuurieroon: Portugalissa tuli hyvin toimeen englannin kielellä, lähes kaikki puhuivat jonkun verran englantia - Espanjassa tuskin kukaan. Edes kouluja käyneet nuoret eivät tuntuneet ymmärtävän englantia lainkaan. Meidän teoriamme mukaan pääsyynä on dubbaus: Portugalissa TV-ohjelmat tulevat alkukielellä, Espanjassa dubataan kaikki. Näin ollen espanjalaiset eivät kuule englantia missään. Toinen suuri syy lienee kielteinen asenne (tai laiskuus?) - espanjalaiset eivät ilmeisesti haluakaan oppia maailmankieli-englantia. No, onneksi me olimme jo ehtineet oppia pärjäämään espanjalla...(heh).
Tarkoituksemme oli viettää pari päivää Sevillassa, mutta kaupungissa oli juuri alkanut jokavuotinen huhtikuinen feria (jolloin on mm. härkätaisteluja joka ilta), ja kaikki majoitustilat olivat varattuja. Meitä ei myöskään kiinnostanut katsella häräntapporituaaleja, tosin TVstä seurasimme paria "taistelua". (Miksi muuten moinen pullistelu ja eläinrääkkäys sallitaan nyky-EUssa?!). Jatkoimme matkaa Atlantin rannalla sijaitsevaan Cadizin kaupunkiin tarkoituksenamme kierrellä meren ympäröimän kaupungin rantoja ja ihailla maisemia. Sää ei kuitenkaan suosinut ja vettä satoi kaatamalla. Beachwalk sadeviitan alla ei huvittanut, ja hyppäsimme taas bussiin aikomuksena bongata Gibraltarin kallioilla asustavat varastelevat apinat.
Lonely Planetin mukaan Gibraltar on kuin 1960-luvun Englanti aurinkoisena päivänä. Aurinkoa emme kyllä nähneet, koko kuuluisa kalliomöhkäle oli pilvien peitossa ja vesi virtasi taivaalta, joten tunnelma oli hyvin brittiläinen. Hintatasokin lienee sama kuin Lontoossa. Vietimme kaupungissa koko reissumme kalleimman yön (107 euroa huone kahden tähden hotellissa, jossa oli kiven takana saada lämmintä vettä). Gibraltarissa ei kannatakaan olla yötä, Espanjan puolella olevasta La Linean kaupungista kävelee sinne varttitunnissa. Sateinen ilta sujui kyllä mukavasti brittipubissa hyvän englantilaisen oluen, jalkapallon ja chicken curryn merkeissä.
Aamulla istuimme jälleen bussissa, päämääränä kolmen tunnin päässä sijaitseva Granada. Lumihuippuisen Sierra Nevadan vuoriston kainalossa lepäävä Granada on Espanjan (ja ehkä koko Euroopankin) kauneimpia kaupunkeja. Siellä olisi loistavat olosuhteet vaikka asua: kaunis ja eloisa vanhakaupunki, yliopisto ja vilkas kulttuurielämä, lempeä ilmasto, hienot laskettelurinteet ja Välimeren ranta vain lyhyen ajomatkan päässä.
1200-1400 -luvuilla Granada oli viimeisen muslimikuningaskunnan pääkaupunki Espanjassa, ja arabivaikutteet näkyvät kaupungissa selvästi. Esim. hostelli, jossa asuimme (40 euroa/huone), sijaitsi kapeankapealla kauppakujalla - olisi voinut kuvitella asuvansa marokkolaisessa soukissa. Ja tietenkin kaupungin suurin vetonaula on yksi islamilaisen arkkitehtuurin suurimmista saavutuksista, Alhambran palatsipuutarha.
Alhambran eri osat kymmenine suihkulähteineen on rakennettu 1000 -1400 -luvuilla. Meidän siellä käydessämme oli puistossa myös mahtava mustarastaitten konsertti. Alhambraan aikovien on hyvä varata liput etukäteen (esim. netistä), jos haluaa varmistaa pääsyn tiettynä päivänä ilman kohtuutonta jonotusta. Alueelle päästetään vain tuhat turistia kerrallaan.
Ensimmäisenä iltana Granadan vanhankaupungin katuja kävellessämme osuimme katedraaliaukiolle, jossa oli juuri alkamassa erään paikallisen runoilijan muistokonsertti. Laulajien sanoista ymmärsimme sen verran, etta teemana oli "maailmassa on vain yksi rotu, ihmisrotu". Sen olemme totta tosiaan oppineet tällä matkalla. Vanhojen talojen ympäröimällä aukiolla oli erinomainen akustiikka ja kaikenikäinen yleisö eli tunnelmassa mukana.
Granadassa Aurinkorannikon sateet olivat muisto vain. Molempina päivinä lämpöä oli 20-25 astetta ja aurinko porotti. Oli hienoa vaeltaa Alhambran puutarhassa ja vanhankaupungin kujilla ilman sadeviittaa (Leena hullaantui ostamaan kultaiset lenkkarit - paikallinen kevatmuotihitti). Viimeinen Granadan-iltamme huipentui flamenco-esitykseen vanhankaupungin pikku ravintolassa.
Tiistaina saavuimme viiden tunnin bussimatkan jälkeen takaisin Madridiin. Maailmanympärimatkastamme on jäljellä kaksi päivää, jotka aiomme viettää Madridin nähtävyyksiin tutustuen. Eilen tänne saapuessamme lämpötila oli 28 astetta, mutta tänään sää oli taas tutun sateinen. Sadepäivä vierähti nopesti Pradon taidemuseon valtavia kokoelmia ihmetellessä. Museossa on erityisen runsaasti espanjalaista taidetta, esim. Goyan teoksia on lähes 150. Saimme nähdä Alastoman Majan ja kuuluisat sota-aiheiset teokset alkuperäisversioina. Oli myös hauska tutkailla erinäisten Carlos-kuninkaiden muotokuvia vuosisatojen takaa - tämän päivän Juan Carlos on kuin esi-isiensä klooni.
Huomiseksikin on luvassa sadetta ja ilmeisesti koko Euroopan kylmin sää (+14), mutta onneksi Madridissa riittää hyviä taidemuseoita. - T&L
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1350 views ) | permalink |
( 3 / 1890 )<<nav_first <Edellinen | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Seuraava> nav_last>>