Kevät on saapunut Queenslandiin, mikä tarkoittaa sitä, että sää on suomalaisittain todella ihanteellinen: 25 – 28 astetta lämpöä ja aurinkoista, meri on turkoosinsininen ja vilvoittava tuuli puhaltaa. Olemme vihdoin päässeet melomaan mangrove-metsikköön ja Raby Bayn kanaville. Mangrove on vuorovesialueella kasvava puu. Mangrovemetsiköt ovat tärkeitä kalojen kutualueita; laskuveden aikana niissä on paljon kahlaajalintuja, nousuveden aikana kilpikonnia ja kaloja, jopa haita. Mangroveissa Grandman talon alapuolella asustelee myos komea valkopaamerikotka-pariskunta.
Pyöräilyretkiämme häiritsevät pesimispuuhissa olevat magpie-linnut (suom. harakka vaikka ei muistuta suomalaista harakkaa). Isälinnun testosteronitaso nousee korkealle sen suojellessa hautovaa emoa, ja se kokee pyöräilijän suureksi uhkaksi. Saimme katkerasti kokea vihaisen linnun hyökkäykset eräänä päivänä: Timo sai monen sentin haavan poskeensa ja Leenalla on reikä takaraivossaan juuri siinä, missä kypärä loppuu.
Tänään meille on tulossa perheenlisäystä. Saamme viikoksi hoitoomme pienen rakastettavan Lucy-koiran. Lucylla on takanaan surullinen lapsuus: sen kaksoissisar kuoli, omistajaperheeseen syntyi vauva ja Lucy tunsi itsensä hylätyksi. Koska Lucy oli niin mustasukkainen vauvasta, omistajan täytyi luopua siitä. Se muutti asumaan parin talon päähän naapuriin. Lucy kaipaa kovasti hellyyttä ja huomiota ja omistajan poissa ollessa se on usein livahtanut tänne Grandman luokse. Ja nyt se siis tulee kokonaiseksi viikoksi iloksemme omistajan lähtiessä matkoille.
Australialaiset ovat innokkaita kalastajia, ja kunnon aussin tapaan Timo kaivoi autotallin kätköistä virvelin ja on kalastellut lähirannassa innokkaasti. Saalistakin on tullut, kuten valokuva todistaa: noin 1½-kiloinen flathead, jonka Grandma valmisti herkulliseksi ateriaksi. Flatheadin kanssa on oltava varovainen: sen evissä on lukuisia myrkkypiikkejä. Myrkky ei tapa, mutta sen jäljiltä käsi voi olla turvoksissa monta päivää.
Golfin pelaaminen maistuu mukavalta, kun ei vielä ole liian kuuma. Olemme todella ihastuneita paikalliseen kenttään: tunnelma on rento, kukaan ei hönkää niskaan ja voi pelata oman tahtinsa mukaan. Kenttä on myös erinomaisessa kunnossa. Vesiesteitä tosin riittää, joten pallojen kulutus on suuri. Kentän ympäristö on vuorovesialuetta ja siellä asuu paljon kahlaajalintuja. Vesiesteet vilisevät lihavia kaloja ja koalat torkkuvat puunoksilla. Kenguruja ei ole vielä nähty, mutta niitäkin kentan liepeilla kuulemma asuu. – T&L
Kommentit
Testaan lisaa kommentti-osiota.- Timo
Lisää kommentti
nocomments