Illan pimetess� p��timme keskeytt�� bussimatkan noin kaksi tuntia ennen Bangkokia ja j��d� tutkimaan historiallista Ayutthayan kaupunkia. L�ysimme mukavan y�sijan, ja aamulla vuokrasimme polkupy�r�t ja l�hdimme kiertelem��n vanhan kaupungin raunioita.
Ayutthayan kaupunki (nyk. 60 000 as.) sijaitsee kolmen joen (Chao Phraya, Lopburi ja Pa Sak) risteyksess�. Sen perusti v. 1350 kuningas U Thong, joka teki siit� Siamin valtakunnan p��kaupungin. Sen asukasluvun arvellaan olleen 1700-luvulla miljoona ja se oli aikansa suurimpia kaupunkeja maailmassa. Burmalaiset tuhosivat kaupungin julmasti v. 1767.
Vanha kaupunki sijaitsee kahden joen ja niit� yhdist�v�n kanavan muodostamassa saaressa. Muinainen temppeli- ja palatsialue muodostaa rauhallisen ja kauniin puistoalueen, jossa on mukava viett�� p�iv��, k�vell� ja py�r�ill�. Alue on my�s Unescon maailmanperint�listalla.
Ayutthayasta oli noin 1 � tunnin junamatka Bangkokiin. Bangkokia l�hestytt�ess� maisemat olivat todella masentavia. Juna meni l�pi uskomattomien slummien, raiteet kulkivat suoraan l�pi ihmisten takapihojen, joissa pyykit kuivuivat, lapset leikkiv�t ja jonne heitettiin kaikki j�tteetkin - ajattelin Thaimaan paratiisirantoja, joista n�m� ihmiset tuskin voivat edes unelmoida.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1125 views ) | permalink | ( 3 / 1620 )
Burman ja Laosin kainalossa sijaitseva vuoristoinen Pohjois-Thaimaa muodosti keskiajalla itsen�isen Lanna Thai �valtion, jonka p��kaupunki oli Chiang Mai (nyk. n. 174000 as.). Muinainen valtakunta ulottui pitk�lle nykyisen Burman alueelle.
Kaupungin lukuisista temppeleist� tunnetuin on korkealla kukkulalla sijaitseva Doi Suthep. Se on my�s yksi koko maan t�rkeimmist� temppeleist�, jonne ihmiset tekev�t pyhiinvaellusmatkoja. Tarina kertoo, ett� valkoinen elefantti, joka kantoi sel�ss��n kappaletta Buddhan syd�mest�, pys�htyi vaelluksellaan ja kuoli paikalla, johon temppeli rakennettiin ja sen stupan uumenissa s�ilytet��n yh� t�t� pyh�inj��nn�st�.
Chiang Mai on my�s suosituimpia muutaman vuorokauden mittaisten vuoristovaellusten l�ht�paikkoja. Vaelluksilla on mahdollisuus n�hd� upeita maisemia, komeita vesiputouksia, laskea koskia kumiveneell� ja bambulautalla, ratsastaa elefantilla ja y�py� v�rikk�itten vuoristoheimojen majoissa. Mekin osallistuimme t�llaiselle kolmen p�iv�n vaellukselle.
Vaellus osoittautui varsin eksoottiseksi kokemukseksi. Ensimm�isen p�iv�n k�vely, tai pikemminkin kiipe�minen, pani kunnon koetukselle (varsinkin vatsataudista juuri selvinneen Leenan kohdalla): kiipesimme nimitt�in kolme tuntia yhteen menoon suoraan jyrkk�� rinnett� yl�s kahteentuhanteen metriin. Maali kyll� palkitsi punnerruksen: ensimm�isen majapaikkamme terassilta aukeni huikea maisema kohti vuoria. Terassi kuulostaa kyll� turhan hienolta; y�paikkamme oli primitiivinen bambuista rakennettu maja, jonka lattialle levitetyill� ohuilla patjoilla nukuimme. Hikisen kiipe�misen j�lkeen maapohjaisen �suihkuhuoneen� katonrajasta noruva kylm� vesi tuntui taivaalliselta.
Paikallisen vuoristokyl�n naiset hieroivat v�syneit� jalkojamme, ja iltanuotiolla valmistettu thai-ruoka maistui herkulliselta. Ilta sujui tunnelmallisesti musisoinnin ja iloisen rupattelun merkeiss� yli puolen y�n (meille varttuneemmille uni tuli kyll� hieman aikaisemmin). Illan kokokohta oli kyl�n lasten esitt�m� laulukimara (heid�n opettajansa olisi ollut ylpe�).
Seuraavana p�iv�n� ryhm� jakaantui kahtia. Meid�n ryhm�mme oli kahdeksanhenkinen ja hyvin kansainv�linen: yksi jordanialainen, yksi palestiinalainen, yksi argentiinalainen ja yksi kanadalainen nuori mies, kaksi turkkilaista tytt�� ja me. Kaikki muut olivat noin kolmekymppisi� ja oppaamme kutsuikin meit� nimill� Ma ja Pa. Ensin emme oikein tienneet, miten nimiin suhtautua, mutta lopulta ne tuntuivat ihan hauskoilta, kaikki muuthan olisivat oikeasti voineet olla meid�n lapsiamme.
Toisen p�iv�n patikkareitti kulki hienoissa maisemissa, l�pi kylien ja avarien aukioiden, pitkin purojen varsia ja l�pi viidakoiden. Oppaamme oli valmistanut meille etuk�teen lounaan ja k��rinyt jokaiselle annoksen banaaninlehtien sis��n. Herkuttelimme sitten komean putouksen ��rell�.
Lounasta nauttiessamme Thaimaan ainoa ampiainen l�ysi Timon ja pisti h�nt� sormeen. My�hemmin pistospaikka tulehtui, ja Timon t�ytyi k�yd� l��k�riss� retken j�lkeen hakemassa antibioottia. Onneksi sormi n�ytt�� nyt parantuneen.
Ik�-, ihonv�ri- ja uskontoeroista huolimatta ryhm�mme oli vallan mainio. Iltanuotiolla syntyi hienoja keskusteluita, joiden aiheet vaihtelivat maailmanpolitiikasta kuolemanj�lkeiseen el�m��n.
Kolmannen p�iv�n ohjelmassa oli koskenlaskua kumiveneell� ja hieman eksoottisemmalla bambulautalla, mik� sujui tyylikk��sti iloisesti virtaavassa koskessa, kenenk��n ei tarvinnut pulahtaa veteen. P��simme taas my�s elefantin selk��n. Ihmettelimme elefanttimme tottelevaisuutta. Leenan selk�tyyny putosi maahan, josta elefantti nosti sen k�rs�ll��n ja aikoi pist�� sen suuhunsa. Ohjaaja antoi tiukan komennussanan, ja norsu ojensi k�rs�ll��n kiltisti tyynyn takaisin Leenalle.
Vaelluksesta j�i mukavia muistoja ja todella hyv� mieli huolimatta monista ep�mukavuuksista ja alkeellisesta majoituksesta, ja haikein mielin ryhm�mme erosi ja kukin l�hti jatkamaan omaan suuntaansa. Hotellissa kyll� l�mmin suihku oli poikaa ja uni maistui pehme�ss� vuoteessa. Matkamuistona ovat viel�kin savunhajuiset vaatteet matkalaukussa.
Seuraavana aamuna l�hdimme bussilla kohti Bangkokia. Kahdeksan tunnin bussimatkan j�lkeen p��timme kuitenkin hyp�t� bussista pois historiallisessa Ayuthayuan kaupungissa, jossa y�vyimme ja jota tutkimme py�r�illen seuraavana p�iv�n�. Siit� ja v�h�n Bangkokistakin seuraavassa raportissa. Bangkokista nousemmekin taas lentokoneeseen, ja edess�mme on kiduttavan pitk� lento Brisbaneen, Australiaan.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1389 views ) | permalink | ( 3 / 1619 )
Pohjois-Laosissa Mekong-joen ja Nam Khan �joen liittym�kohdassa sijaitseva Luang Prabang on Laosin entinen p��kaupunki. Sen vanhakaupunki lukuisine temppeleineen ja ranskalaistyyppisine villoineen on Unescon maailmanperint�listalla. Siem Reapin h�lin�n j�lkeen leppoisassa kaupungissa oli mukava py�r�ill� ja k�vell�. Paikallisten ja turistien lis�ksi kirkkaisiin oranssin v�risiin kaapuihin pukeutuneita munkkeja oli kaikkialla. Iltaisin vanhankaupungin p��katu muuttui suureksi markkina-alueeksi, jossa paikalliset kauppasivat k�sit�it��n.
Olemme ehk� tulleet v�h�n huolettomiksi ruokailun suhteen, koska mahatautia ei ole yhdell�k��n reissulla ollut, mutta t�ll� kertaa se iski Leenaan. Vanha totuus on, ett� turvallisinta olisi sy�d� (joskus ep�m��r�isilt�kin n�ytt�viss�) katukeitti�iss�, koska ruoka on kuumennettua ja tuoretta. T�ll� kertaa s�imme paremmanpuoleisessa ranskalaisravintolassa, jonka vihre�ss� salaatissa p�p� todenn�k�isesti piileksi. Onneksi tauti meni parissa p�iv�ss� ohi, mutta vei kyll� voimia. Majatalomme yst�v�llinen em�nt� keitti Leenalle omaa rohtoaan, joka (ehk�) auttoi.
Uhrasimme yhdet aamu-unet p��st�ksemme seuraamaan mielenkiintoista auringonnousun aikaan tapahtuvaa rituaalia: sadat munkit vaeltavat joka aamu l�pi vanhankaupungin ker��m�ss� kaupunkilaisilta n�iden lahjaksi tuomaa ruokaa ja muita almuja. Itsekin veimme heille riisi� ja banaaneja.
Teimme p�iv�retken Nam Ou �joelle, jota pitkin meloimme Mekong- joen liittym��n asti ja k�vimme tutkimassa isoihin rantaluoliin rakennettuja temppeleit�. Lounaan j�lkeen ratsastimme norsuilla viidakkopolkuja pitkin, ja jotkut k�viv�t uittamassakin norsuaan Mekongissa (norsu kyll� uitti my�s ratsastajaansa). Meid�n norsumme oli kovin n�lk�inen ja pys�htyi t�m�n t�st� kiskaisemaan vihreit� puunoksia polun varrelta.
Luang Prabangin j�lkeen reissumme jatkui Thaimaan vuoristoseudulla Chiang Maissa. Sielt� seuraavalla kerralla.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1104 views ) | permalink | ( 3 / 1576 )
Astuessamme tiistaina 8.1. talvenkalpeina ulos Singaporen lentoasemalta ukkoskuuron j�lkeisen tropiikin pehme� tuoksu lehahti vastaamme ja tuttu tunne kutitti mielt�: olemme matkalla taas!
Singaporessa vietimme t�ll� kertaa vain yhden illan. Kes�vaatteet vaihtuivat nopeasti yllemme ja k�vimme sy�m�ss� joen rannalla illan pehme�st� l�mm�st� nauttien. Seuraavana p�iv�n� lensimme Phnom Penhiin Kambodzaan, josta jatkoimme bussilla Siem Reapiin. Angkor Watiin tutustuimme viime vierailullamme huhtikuussa, nyt tarkoituksemme oli tavata kaupungin l�hell� asuva Plan-kummitytt�mme.
Suureksi pettymykseksemme kummitytt�mme yksinhuoltaja�iti oli joutunut l�htem��n rahapulan takia Thaimaahan t�ihin ja tytt� oli viety sukulaisiin toiseen kyl��n. Kuitenkin lohdutukseksi Planin paikallinen ty�ntekij� Tino Touch tutustutti meit� Planin projekteihin alueella. Vierailimme lastentarhassa, ala- ja yl�asteen koulussa ja terveyskeskuksessa. J�lleen saimme n�hd� Planin tekev�n arvokasta ty�t� k�yhiss� kyliss�. Kylien asukkaat saavat puhdasta vett�, he saavat tietoa terveydenhoidosta, ravinnosta, viljelymenetelmist� yms. Vauvat syntyv�t terveyskeskuksissa ja jokainen lapsi saa syntym�todistuksen.
Tapasimme Siem Reapissa my�s Timon sisarenpojan Matiaksen, joka toimii lentoper�miehen� Baltic Airin vuokraamassa koneessa ja asuu kaupungissa. Matias tuo ja vie turisteja l�hinn� Kiinasta, Koreasta ja Taiwanista. Mik� onkaan nuoren miehen viett�� vapaa-aikaa Siem Reapissa, kaupunki tarjoaa kaikkea: v�rikk�it� basaareita, kaikenmaalaisia ravintoloita, musiikkia, vilkasta y�el�m�� , hienon golf-kent�n ja tuhansia turisteja, jotka ovat tulleet katsomaan Angkor Watin uskomatonta temppelialuetta.
Nautiskelimme viel� yhden p�iv�n majatalomme uima-altaalla toipuaksemme jetlagist� ennen matkamme jatkumista kohti Laosin entist� p��kaupunkia Luang Prabangia, josta enemm�n seuraavassa raportissa.
[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre908 views ) | permalink | ( 2.9 / 1666 )
<<nav_first <Edellinen | 1 | 2 |