El Hierro 28.2.- 3.3.2016

Kaukaisin, pienin ja tuntemattomin Kanariansaarista, El Hierro, syöksyi sata miljoonaa vuotta sitten Atlantin valtamerestä kohoten noin kahden kilometrin korkeuteen. 500 000 vuotta sitten tulivuori St.Helenin kraaterista puolet rojahti mereen yli 2000 metrin korkeudesta ja syntyi El Golfo, dramaattisen jyrkänteen reunustama hedelmällinen laakso. Kraaterin romahdus synnytti sata metriä korkean tsunamin, jonka uskotaan vaikuttaneen aina Amerikan mantereella asti.





Vulkaanisella El Hierrolla on noin tuhat tulivuorta, joiden kraatereista viitisensataa ammottaa vielä avonaisina kohti taivasta, tosin jo osittain ruohottuneina. Saaren rannat ovat mustaa laavakivikkoa, ja ja keskiylänkö on paikoin kuin Uusi Seelanti: on vehreitä kukkuloita, havumetsää ja peltoa. Yhtään hiekkarantaa ei ole, mutta laavakivirannoilla on useita "luonnonkiviuima-altaita".





















Saarella on vain hieman yli 10 000 asukasta, joista 1800 asuu pääkaupunki Valverdessä ( "yhden hevosen kaupungissa", kuten eräs englantilainen matkakirjailija kaupunkia kuvasi). Saaren hedelmällisessä vulkaanisessa mullassa ja subtrooppisessa ilmastossa kasvaa paljon hedelmiä ja kasviksia. Totesimme myös saaren oman viinin erinomaiseksi.



















Viime vuonna kävimme saarella helmikuun alkupuolella. Sää ei meitä silloin hellinyt, lämpöasteita oli noin 15 ja melkein koko ajan satoi. Katselimme saarta auton ikkunasta, ja panimme merkille mm. monet hienolta näyttävät patikkapolut.





Tänä vuonna meitä onnisti paremmin; aluksi sää oli kylmää ja sumuista mutta poutaista, ja käytimme päivän kiertelemällä saarta autolla. Seuraava päivä olikin kirkas ja aurinkoinen ja kuin tehty patikkaretkeä varten.

Lähdimme liikkeelle noin 1300 metrin korkeudelta El Cruz de los Reyesistä tulivuoren kraaterin reunalta. Seurasimme "neitsyen reittiä" (Camino de la Virgen).Lämpötila aamulla oli alle kymmenen astetta, mutta lämpeni nopeasti kävellessämme alaspäin. Patikoimme noin 16 km, ja retken aikana saimme kävellä läpi saaren monipuolisen luonnon mustasta vulkaanisesta maastosta läpi vehreiden peltojen, kukkuloiden ja metsien kohti meren rantaa, jonne laskeuduimme jyrkkää vuorenrinnettä alas. Aikaa kului kuusi tuntia. Viimeisen kolmen kilometrin laskeutumiseen meni kaksi tuntia, mikä kuvaa hyvin laskeutumisreitin hankaluutta. Seuraavana päivänä epätasainen maasto ja jyrkkä lasku tuntuivat kyllä polvissa.























































El Hierro on retkeilijän unelmasaari: siellä on dramaattista luontoa, hienoja ja hyvin opastettuja patikkapolkuja, ystävällisiä ihmisiä - ja vähän turisteja. Jos rakastaa hiekkarantoja ja bailaamista, kannattaa mennä esim. Gran Canarialle tai Teneriffalle. Meille El Hierro on Kanarian suosikkisaari.

[ sb_read_entry_btn ] ( sb_view_counter_plural_pre1169 views )

---

<<nav_first <Edellinen | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava> nav_last>>